Turkki ei ole helppo maa, mutta silti se on tärkeä

Turkissa päädyttiin ennenaikaisiin vaaleihin. Presidentti Erdoganin AKP-puolueen liittolaisen MHP-puolueen puheenjohtaja Devlet Bahceli julkisti tiistaina valiokuntamme Turkin matkan aikana vaatimuksen ennenaikaisista vaaleista. Hän esitti niitä elokuun lopulle. Seuraavana päivänä uutisoitiin, että vaalit järjestetään jo kesäkuun lopulla. Vaaleja siis aiennetaan puolellatoista vuodella.

Ennenaikaisilla vaaleilla on kahdet kasvot. Tuoreet paikalliset arviot (kolumnisti Murat Yetkin) arvioi syyksi uusien vaalien tarpeelle taloutta, Afrin operaatiota Syyriassa ja Kurdikysymystä. Taloustilanne onkin varmasti tärkein yksittäinen tekijä. Siitä tuonnempana. Toiset kasvot vaaleille antaa se, että vaalien kautta uusi perustuslaki astuu voimaan ja maa siirtyy presidenttijohtoiseen järjestelmään.

Vaalien lopputulosta kukaan ei kykene arvioimaan. Perustuslakikansanäänestys päättyi lähes tasatulokseen ja nytkin odotetaan tiukkaa lopputulosta. Johdossa olevan AKP:n asemaa helpottaa opposition kirjava hajanaisuus.

Ulkoasiainvaliokunnan vierailu Turkkiin osui mielenkiintoiseen vaiheeseen. Länsivaltojen ohjusiskut Syyriaan oli juuri tehty. Kotimaisessa julkisuudessa näin otsikon, että presidentti antoi rukkaset Suomelle, kun hän ei tavannut delegaatiotamme. Tehtäköön asia selväksi: me emme olleet pyytäneet millään tavalla presidentin tapaamista vaan olimme kolleegoidemme vieraana parlamentissa. Turkkilaiset isäntämme olivat ohjelmaan merkinneet myös erikseen vahvistettavan presidentin tapaamisen. Me emme tätä etukäteen julkistaneet, koska emme pitäneet sitä varmana. Ohjusiskujen jälkeen lähetystömme saikin jo ennakkoarvion, että tuo tapaaminen peruuntunee. Tapasimme silti ulkoasiainvaliokunnan lisäksi mm. puhemiehen ja ulkoministerin lukuisten asiantuntijatapaamisten ohella.

Turkki elää vaikeaa vaihetta. Sotilasvallankaappausyritys oli vakava ja se heijastuu yhä syvästi järjestelmään. Näimme jäljet, jotka oman armeijan F16 hävittäjän ampuma laserohjus aiheutti osuessaan parlamenttirakennuksessa olevaan pääministerin toimistoon tuhoten sen täysin. Noin 250 ihmistä kuoli kaappausyrityksessä laillisia valtioelimiä vastaan. Sen jälkeistä poikkeustilaa oltiin juuri tällä viikolla jatkamassa taas kolmella kuukaudella. Syylliset ja verkostossa mukana olleet halutaan tuomiolle. Pidätettyjä on kymmeniä tuhansia ja tehtävistään erotettuja ilmeisesti yli 150 000. Merkittävä osa yhteiskunnan kannalta keskeisissä tehtävissä olleista on siis siirretty tehtävistään syrjään. Kävimme paljon keskusteluja tästä poikkeustilasta ja sen ohessa ihmisoikeustilanteesta eri kanteilta. Turkkilaiset tuntevat hyvin, miten tilanne on vaikuttanut heidän maineeseensa maailmalla, mutta he ovat selvästi päättäväisiä sen osalta, että tulevaisuudessa tällaista kaappausyritystä ei enää tehdä.

EU-neuvottelujen osalta he vakuuttavat halustaan yhteistyöhön, mutta selvästi aisti sen epäluulon, haluavatko EU-maat heitä jäsenikseen. Jäsenyyskriteereiden täyttämiseenkin on vielä paljon matkaa, mutta onko EU:ssa edes kyse pelkistä kriteereistä. Tulliunionin uudistaminen voisikin olla jäsenyysneuvottelujen ollessa vaikeuksissa hyvä rinnakkainen reitti yhteistyön ylläpitämiseksi. Kun kysyin, pelkäävätkö he tulliunionin uudistamisen tulevan ”vaihtoehdoksi” jäsenyydelle vastaus oli selvä ei. Tulliunionin sisällöt toteutuisivat jäsenyydessäkin.

Turkin Oliivinoksa –operaatio Syyrian puolelle on ollut osa terrorismin vastaista taistelua. Turkki ei halua, että rajan toiselta puolelta valmistellaan iskuja Turkkiin. Terroriuhan alla jatkuvasti elävän maan toiminta onkin tulkittu itsepuolustukseksi enkä ole havainnut, että YK olisi tuominnut tätä. Vahvat ristiriidan ainekset USA:n kanssa syntyvät siitä, että USA on tukenut Syyrian kurdeja taistelussa ISIS:tä vastaan ja ainakin osa näistä samoista kurdeista on Turkille vihollisia. Kurdikysymys tuleekin pysymään alueella pysyvänä ratkaisemattomana ongelmana. Kurkit ovat suuri kansa monen valtion alueella, eikä mikään näistä halua heille omaa valtiota. Osa kurdeista on terroristijärjestön jäseniä, mutta esim Turkissa osa kurdeista haluaa vaikuttaa parlamentaarista tietä.

Keskustelimme paljon myös Turkin suhteesta Venäjään ja sovituista S400 –ohjuskaupoista. Turkille Venäjä on yksi naapureista. Syyriassa heidän on tehtävä yhteistyötä Venäjän kanssa, energiayhteistyötä heillä on myös paljon jne. Turkkilaiset ovat realisteja: heidän on kyettävä yhteistyöhön alueella toimivien muiden kanssa.

Turkin talouskasvu on tällä hetkellä voimakasta. Heidän väestörakenteensa takaa heille jatkossakin hyvän Eurooppaa vahvemman kasvupotentiaalin. Juuri nyt kuitenkin inflaatio on liian korkealla ja osa talouskasvusta perustuu yksityisen sektorin liialliseen velkaantumiseen. Vaikka meille Turkki näyttäytyy vahvana kansainvälispoliittisena toimijana, niin Turkin sisäisessä politiikassa myös talous on kyettävä hoitamaan. Siksi uskon siihen selitykseen, että taloussyyt ovat tärkein ennen aikaisten vaalien taustasyistä.

Turkilla on alueellaan miljoonia maahan muuttaneita. Turkki antaa heille palveluja ilmaiseksi, joita omat kansalaiset eivät saa. Maan tavoitteena on saada Syyrian olot vakiintumaan siten, että ihmiset voivat palata takaisin. Maahanmuuttopolitiikasta EU:n on syytä olla tyytyväinen yhteistyöhömme. Tapasimme oppositioedustan, joka suoraan sanoi, että he aikovat vaalikampanjassa käyttää maahanmuuttoa vastustavaa ilmapiiriä hyväkseen. Tuttua meillekin.

Minusta suomalaisten täytyy Turkista mieltää itselleen yksi asia. Turkki on äärimmäisen tärkeä maa. Se on idän ja lännen saumassa. Se on Eurooppaan suuntautuvan maahanmuuton kauttakulkumaa. Se on turvallisuuspoliittisesti räjähdysherkän Lähi-Idän vakauttava voima. Se on taloudellisesti merkittävä tekijä. Se on turvallinen ja luotettava energian kauttakulkumaa. Turkkia pitää seurata ja käydä sen kanssa dialogia. Tässä dialogissa tulevat myös läpikäydyksi kaikki ne huomiomme ihmisoikeuskysymyksistä, jotka tällä hetkellä vetävät maitamme eri suuntiin.

 

Matti Vanhanen