Suomi ja Saksa susiyhteistyöhön – kanta pidettävä kurissa

Maatalouskomissaari Phil Hoganin tuore kannanotto susien säilyttämisestä erityisen suojeltuna lajina herättää kysymyksen siitä, että unionilla on vaikeuksia eri sektoreiden tasolla luottaa kansalliseen ja paikalliseen päätöksentekoon. EU:lla pitäisi olla toimintaperiaatteenaan päätöksenteko oikealla tasolla parhaan tuloksellisuuden aikaansaamiseksi. Susipolitiikkaan Hogan otti kantaa Saksan maatalousministerin toivottua lievennystä susien suojeluun. Hoganin vastauksen ydin oli, että kotieläintilat voivat saada tukea aitausten rakentamiseen. Hogan ei tunnista lausunnossaan susien aiheuttamaa ongelmaa esimerkiksi metsästyskoirille.

Löysin internetistä etsimäni vanhan EU:n luonnonsuojeluesitteen vuodelta 2002. Siinä periaate on lausuttu aivan oikein: ”EU on kuitenkin tietoinen siitä, että käytännön toimet on toteutettava kentällä paikallisten ihmisten ja yhteisöjen tuella. Tämän vuoksi ympäristölainsäädännössä noudatetaan niin kutsuttua toissijaisuusperiaatetta, jolloin kansalliset ja paikalliset viranomaiset voivat päättää prioriteeteista ja hallinnoida ohjelmiaan aina, kun se on mahdollista. Unionin roolina on tukea ja koordinoida aloitteita ja tarkistaa, että hallitukset täyttävät velvoitteensa.”

Susikanta, kuten karhukantakin, on Suomessa kehittynyt tasolle, jossa sitä ei todellakaan tarvitse pitää erityisen uhattuna. Tuossa vanhassa periaatteessa on tärkeänä kohtana toimia kentällä paikallisten ihmisten ja yhteisöjen tuella. Jokainen näkee, että tämä linkki on hajonnut ja tilalla on paikoin täysi yhteentörmäys paikallisten ihmisten ja EU:n kannan välillä.

Mielestäni nyt Saksankin reagoitua tilanteeseen Suomi ja Saksa voisivat hahmotella yhteistä ratkaisua, jossa suojeluvelvoite säilytettäisiin, mutta jäsenmaat saisivat selkeän vastuun sen toteuttamisesta. Ajoittain tarkasteltaisiin sitä, minkälainen populaatio eri maissa on. Suomi ja Saksa voisivat vedota huippukokouksen tulevaisuuslinjauksen siitä, että EU:n on oltava suuri suurissa asioissa ja pieni pienissä asioissa.

Susi kuuluu luontoomme, mutta sen kanta on pidettävä kurissa. Monimuotoisen luonnon säilyttäminen vaatii sitä, että ne ihmiset, jotka maaseudun elämää pyörittävät ja jotka huolehtivat metsänhoidosta ja riistakantojen rajoittamisesta metsästyksellä, kokevat toiminnan mielekkääksi. Pitää muistaa, että myös he ovat Eurooppa ja eurooppalaisia.  Historiamme osoittaa sen, että susikannan säilyttämiseksi Suomessa riittää muutama sata sutta.

 

Matti Vanhanen