Sata vuotta – Lapset juhlapäätöksessä

Eduskunta teki sata vuotta sitten Santeri Alkion ehdotuksesta äänestämällä päätöksen hyväksyä itsenäisyysjulistus. Tänään eduskunta hyväksyi yksimielisesti juhlapäätöksenä perustettavaksi uuden säätiön lasten hyväksi. Säätiön peruspääomaksi valtio lahjoittaa 50 miljoonan euron arvosta osakkeita, joiden tulevaisuuden tuotoilla säätiö tekee työtä lasten tulevaisuuden hyväksi.

Lasten ja nuorten suojelusta, kasvatuksesta, harrastuksista, koulutuksesta jne. keskustellaan paljon. Osa uutisista kertoo tragedioista ja osa taas ilosta.

Lasten kannalta elämme hyvää aikaa. Terveydenhuolto saavuttaa koko ajan parempia tuloksia, yleinen hyvinvointi on korkealla ja lapsiin sekä nuoriin kohdistuvat palvelut ovat laajat.

Taitaa olla niin, että koskaan ennen historiassamme meillä ei ole ollut niin montaa lasten ja nuorten parissa työskentelevää korkean koulutuksen saanutta ammattilaista kuin nyt. Pitkälti kuusinumeroinen luku ammattilaisia opettajista urheiluohjaajiin, psykologeista neuvoloiden sairaanhoitajiin ja lastentarhanopettajista kerhonohjaajiin työskentelee päivittäin lasten ja nuorten parissa. Monet heistä tapaavat myös vanhempia aamuin illoin. Ammattilaiset käyttävät suuren osan päivästä lasten ja nuorten kanssa. Heidän ohellaan meillä on valtava joukko vapaaehtoisia erilaisissa harrastuksissa ohjaamassa kasvavaa uutta sukupolvea.

Uusi säätiö ei toivottavasti haekaan ratkaisua siitä, että se pyrkisi palkkaamaan muutaman ammattilaisen polttavimpiin tarpeisiin lisää vaan pikemminkin pyrkii lisäämään olemassa olevan moniammatillisen joukon keskinäistä yhteistyötä.

On ollut hämmentävää lukea, että lastensuojeluilmoituksissa on muutamissa suurissa kaupungeissa käsittämättömän suurta kasvua. Jokin yksinkertaisesti on vialla. Kyse ei mielestäni voi olla yksin auttavien käsien lukumäärässä, kun työtä jo nyt tekevät sadat tuhannet. Yhteistyötä on lisättävä, jotta yksilökohtaiset erot ja heikot signaalit opitaan havaitsemaan kyllin aikaisin. Ja että ammattilainen kertoo niistä toiselle ammattilaiselle ajoissa. Siiloutuminen vain omaan ammattiinsa ei tuo ratkaisua, vaan lapsen ja perheen elämäntilanteen kokonaisuus on ratkaisevaa.

Toivottavasti uusi säätiö voi lisätä tätä moniammatillista yhteistyötä ja tuoda uusien työmenetelmien ja kokeilujenkin kautta uutta vastuunottoa lapsista ja nuorista.

Perheen, kodin ja läheisten merkitys lapselle on kaikkein tärkeintä. Toivottavasti uusi säätiö on rohkaisemassa myös tätä keskustelua. Meidän on päästävä eroon siitä ajatuksesta, että ongelmien syntyessä uusi virasto on ratkaisu. Ongelmat, jotka syntyvät ihmisyhteisön sisällä on myös ensi sijassa ratkaistava kehittämällä yhteisömme toimintaa.

”Koko kylä kasvattaa” –iskulause sopii hyvin juhlapäätöksemme hengeksi.

Matti Vanhanen