Puhe Keskustan presidentti- ja maakuntaristeilyllä 15.10.2017: Tehdään näistä vaalit

Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen Keskustan presidentti- ja maakuntaristeilyllä 15.10.2017

Videotallenne

Hyvät keskustalaiset,

Iloisin ja motivoivin osa presidenttiehdokkuutta on tähän mennessä ollut keskustella Suomen tulevaisuudesta liki 200 Ulkopolitiikkaa yhdessä -tilaisuudessa eri puolilla maata. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää näistä tilaisuuksista kaikkia teitä, jotka ovat kutsuneet minut puhumaan kotikuntiensa kahviloihin, huoltoasemien baareihin, kunnantalojen valtuustosaleihin, toriteltoille ja yliopistojen auditorioihin. Ja kaikkia teitä, jotka ovat osallistuneet järjestelyihin. Yksikään näistä tilaisuuksista ei olisi onnistunut ilman teitä.

Kohtaamiset etelästä pohjoiseen ja idästä länteen ovat antaneet minulle kattavan kuvan siitä, mitä ihmiset maailman menosta ajattelevat. Selväksi ovat käyneet toiveet ja ilonaiheet, toisaalta myös epäkohdat ja huolet.

Olen näiden tilaisuuksien edetessä tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että presidentinvaaleista on tehtävä vaalit myös siksi, että Suomen linjasta ja usein monimutkaisistakin asioista keskustellaan yhdessä kansalaisten kanssa. Asioista pitää keskustella, niihin pitää ottaa kantaa ja niihin pitää esittää ratkaisuja. Siksi tämä kansanliikekin on olemassa. Ja siksi minä seison tässä sen valitsemana presidenttiehdokkaana. Tavoitteena tulla valituksi.

Hyvät ystävät,

Jotkut antavat ymmärtää, että presidentinvaaleja ei käytännössä tarvita lainkaan. Yhden ehdokkaan läpimenoa toiselle kaudelle tarjoillaan itsestäänselvyytenä.

On totta, että istuvan presidentin kannatus on gallupeissa kova. Mutta on myös totta, että yhtään ääntä ei ole annettu. Siksi ennen vaalipäivän iltaa mikään ei ole itsestään selvää. Nyt kisa vasta toden teolla alkaa.

Kansanvallassa vaalit itsessään ovat aina itsetarkoitus. Ne järjestetään säännöllisesti, jotta kansalaisilla on mahdollisuus kontrolloida valtaa ja ratkaista suunta. Vaaleissa ihmisillä on aito mahdollisuus lähettää viesti tai viestejä siitä, mikä on ajassamme merkityksellistä.

Ehdokkaat ovat myös tämän keskustelun tulkkeja. Meidän tehtävänämme on esittää käsitys eri asioiden ja ilmiöiden tärkeydestä. Äänestäjä punnitsee, yhtyykö hän tähän käsitykseen. Äänestäjän pääviesti välittyy tietysti ehdokkaiden saaman kannatuksen kautta.

Tulevissa keskusteluissa jokaisella presidenttiehdokkaalla on vain oma äänensä. Ja kaikki me olemme niissä tilanteissa nimenomaan ehdokkaita. Nyt ei päätetä kuutta vuotta taaksepäin. Sen sijaan nyt päätetään siitä, millaista presidenttiyttä Suomi tästä eteenpäin tarvitsee. Siinä ei ratkaise kenenkään asema tai tittelit, vaan linja. 100-vuotias Suomi ansaitsee sen, että kaikista tulevaisuutemme kannalta tärkeistä asioista keskustellaan ja näistä tehdään siten vaalit.

 

Kansakunnan eheys vaatii avointa keskustelua

Vaaleissa ehdokkaiden on kyettävä avaamaan vaikeitakin syy- ja seuraussuhteita. On vastattava, miksi me ylläpidämme pakotteita Venäjälle, vaikka itse kärsimme niistä. On perusteltava, miksi emme allekirjoita ydinaseet kieltävää kansainvälistä sopimusta, vaikka kannatamme ydinaseriisuntaa. On kerrottava, miksi me emme ota poliittista kantaa Itämeren uuteen kaasuputkeen, vaan pidämme asian virkamiesten harkittavana olevana ympäristöasiana, vaikka monissa muissa maissa hankkeeseen liitetään poliittisia turvallisuusnäkökohtia. On perusteltava meille ja muille, miksi Suomi ei halunnut mahdollisuuden avautuessa puhua USA:lle ilmaston lämpenemisen riskistä ja Pariisin ilmastosopimuksessa pysymisestä, vaan rajauduttiin mustan hiilen aiheuttamaan jäätiköiden sulamisriskiin.

Pienen maan ulkopolitiikan takana on oltava laaja kansalaismielipide, joka riittävän yhdenmukaisella tavalla hahmottaa mitä maailmassa tapahtuu ja miten Suomen kannattaa asemoitua tähän kaikkeen. Eliitille puhumisen tai kirjoittamisen sijasta näistä taustoista on keskusteltava kaikkien ihmisten kanssa. On ensisijaisen tärkeää, että tavallisten ihmisten ja päättäjien tietolähteet ja tilannekuvat eivät erkaannu toisistaan. Jokainen suomalainen on koulutukseen, työ- tai asuinpaikkaan katsomatta yhtä tärkeä maamme päätöksentekokyvylle.

Informaatiovaikuttamisen ja vaihtoehtomedioiden aikakausi alleviivaa keskustelun ja koulutuksen merkitystä. Sivistys kuuluu kaikille ja sivistyksen edistäminen on turvallisuustyötä.

Hyvät aatesiskot- ja veljet,

Yhteiskunnan eheyttä palvelee myös se, että vaaleissa tulee kaksi kierrosta. Silloin valittava presidentti ymmärtää, että hänen on kuunneltava myös niitä muita mielipidesuuntia, joiden kannatuksen hän tarvitsee taakseen valintansa tueksi.

Kansanvallassa päätöksenteon on aina perustuttava laajemmalle harkinnalle, vastaväitteiden kuuntelulle ja yhteiselle päätöksenteolle. Myös valtionpäämiehen on pystyttävä ottamaan kritiikkiä vastaan. Tiedän sen omasta kokemuksesta, että pitkä vallassaolo johtaa araksi arvostelulle. Paras lääke sitä vastaan on ymmärrys siitä, että valta on vain lainassa kansalaisilta.

Kansanvaltainen ajattelu on korostetusti kirjoitettu perustuslakiimme ulkopolitiikan johtamisen kohdalla. Ulkopolitiikkaa johtavat yhteistoiminnassa presidentti ja hallitus – ilman taukoja tai väliviivoja. On erittäin tärkeää, että Suomen linjasta vallitsee myös tulevaisuudessa mahdollisimman laaja yhteisymmärrys. Olen parlamentaarisen ajattelun kannattaja myös ulkopolitiikassa. Viime kädessä linjamme ratkaisee eduskunta.

 

Laaja-alaisella ulkopolitiikalla vastataan turvallisuushaasteisiin

Olen viisaan, yhdessä sovitun ulkopolitiikan sekä uskottavan kansallisen puolustuksen puolestapuhuja. Olen ehdokkaana myös siksi, että haluan avata ulkopolitiikkaamme maailmalla laajemmaksi kuin se nyt on. Suomen on oltava pienuudestamme huolimatta kannanottaja ja puhuja sellaisissa globaaleissa kysymyksissä, joista tietomme, järkemme ja moraalimme sanoo, että ne koskettavat myös meitä.

Puoluekokouksessa vuosi sitten nimesin Afrikan tämän vuosisadan suurimmaksi kysymykseksi. Sitä se on globaalien ympäristökysymysten rinnalla. Naiset, tytöt, demokratia, luonto, oikeusvaltio, terrorismi, ihmisoikeudet, sananvapaus. Nämä ovat sanoja, joita Suomen on toistettava. Nämä ovat sanoja, joihin sisältyy kannanottomme. Ne ovat sanoja, jotka kertovat olemmeko ymmärtäneet, mitä kello on lyömässä. Nämä sanat on tuotava sotaa, aseita, pakotteita sekä länttä ja itää kuvaavien sanojen rinnalle.

Suomalaiset kokevat ymmärrettävää huolta maailman pakolaiskriisistä ja sen vaikutuksista Suomeen. Vuoden 2015 kaltainen miljoonan turvapaikanhakijan vaellus Eurooppaan on mahdollinen ja jopa todennäköinen skenaario, jos Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka eivät yhdistä voimiaan ja auta investointivetoisesti Afrikan maita säällisten työpaikkojen luomisessa. Seuraukset saattavat olla dramaattiset, ellei Eurooppa kykene kokoamaan rivejään ja vahvistamaan yhteistä vaikuttamista ja yhteistä ulkorajapolitiikkaa.

Ulkopolitiikkaan on palautettava koko maailma. Myös meidän kartallamme.

 

Ei valita puolia, vaan yhteinen suunta

Yhteiskunnallista keskusteluamme jäytävät jakolinjat. Huolestuttavaa on se, että niin monet eivät enää kykene kuuntelemaan toisten näkemyksiä – sulkevat korvansa tai ymmärtävät tarkoituksella väärin.

Yhtäältä tosielämään liittyvät tekijät jakavat ihmisiä menestykseen ja syrjäytymiseen, keskuksiin ja autioituviin alueisiin, kalliisiin kaupunginosiin ja levottomiin lähiöihin. Yhdet toimivat aloilla, jotka ovat nousunsa alussa. Toisten koulutus on vienyt ammattiin, jonka robotti on nyt valtaamassa.

Toisaalta myös mielipiteiden ja arvojen kiihtyvä vastakkainasettelu on valitettava tosiasia. Erityisen voimakkaasti tämä näkyy keskustelussa maahanmuutosta. Leimaavaa on, ettei asioita edes haluta tarkastella pöydän molemmilta puolilta, vaan puhutaan vain yhdestä näkökulmasta.

Välillä meiltä tuntuu unohtuvan, ettei jonkun asian ymmärtäminen tarkoita sen hyväksymistä. Ymmärtämisestä ja vuoropuhelusta huolimatta voimme olla eri mieltä asioista, joskin keskustelu tuo meitä todennäköisesti lähemmäs toisiamme. Ei eri tavalla ajattelu meitä haavoita, vaan tahallinen väärinymmärtäminen.

Viimeisen kuuden vuoden aikana jakolinjoja on tullut lisää. Kaupunkeja ja maaseutua asetetaan ylimielisesti vastakkain. Minun on mahdotonta ymmärtää tätä vastakkainasettelua. Kaupunkien merkitys on Suomelle korvaamaton, mutta niin on myös seutukuntien, maaseudun ja omavaraisuuden merkitys. Näiden positiivisen riippuvuussuhteen ymmärtää kyllä viimeistään sitten kun tätä maata kiertää ja maan menestystarinan tuntee. Teemme valtavan virheen, jos päästämme korpien takana tai lähiössä asuvan ihmisen kokemaan, että hän ei enää kuulu porukkaan.

Hyvät naiset ja miehet,

Me suomalaiset olemme olleet yksituumainen kansa. Eroista ja erilaisista lähtökohdista huolimatta olemme ymmärtäneet, että pienen kansan täytyy pitää yhtä, jos se aikoo selviytyä. Ja hyvin olemme selviytyneet. Maalaisliitolla ja myöhemmin Keskustalla on ollut historiamme käännekohdissa merkittävä rooli, kun eheyttäjää ja sillanrakentajaa on tarvittu. Sellaiselle olisi jälleen tarvetta.

Nimenomaan presidentin tehtävä arvojohtajana on olla koko Suomen ja kaikkien suomalaisten presidentti. Suomi ei saa jakautua kahtia. Siihen ja tähän ääripäähän. Tähän ja tuohon kuplaan. Kaupunkiin ja maaseutuun. Köyhiin ja rikkaisiin. Kantasuomalaisiin ja maahanmuuttajiin. Natoon ja ei-Natoon.

Presidentinvaaleista on tehtävä vaalit yhteisen suunnan vahvistamiseksi. Presidentin tai ehdokkaiden tehtävänä ei ole rohkaista puolien valintaan, vaan yhteisen suunnan löytämiseen ja sen näyttämiseen.

Puhutaan siis vaaleissa avoimesti Suomen tulevaisuudesta, otetaan kantaa ja haetaan yhteinen näkemys. Valitaan sitten paras presidentti.

Jokaista meistä tarvitaan. Näytetään, mistä meidät keskustalaiset on tehty ja mitä arvoja edustamme.

Tehdään näistä vaalit!