Pitäisi ajatella uusiksi

Hallitus antoi tänään vaalikauden tulevaisuusselonteon. Sen aiheena on työn murros. Pääministeri Sipilä luonnehti murrosta hyvin: on riski, että työn, tuottavuuden ja kasvun yhteys katkeaa. Edelleen hän korosti, että veropohja ja sosiaaliturvajärjestelmämme joutuvat paineeseen.

Eräs aikamme jättimäisistä ongelmista on se, että asteittain globalisaation mahdollistama työnjako, digitalisaatio, keinoäly ja robotit syövät perinteisen ihmisen tekemän palkkatyön osuutta Euroopassa. Kuitenkin samaan aikaan suuri osa yhteiskuntiemme rahoituksesta, koko eläketurva ja merkittävä osa sosiaaliturvan rahoituksesta, nojaa suoraan palkkasummaan. Sosiaaliturvaakaan ei juuri saa, ellei ole takanaan palkkahistoriaa.

EU:ssa käydään keskustelua yhteisen valuuttajärjestelmän tulevaisuudesta ja mietitään pankkiunionin yksityiskohtia. Tässä keskustelussa on kyse etupäässä siitä, miten voidaan makrotaloudessa estää virheitä ja millaisia hätäjärjestelmiä yhteisvastuun kautta voitaisiin luoda vahinkojen rahoittamiseksi. Olisiko kuitenkin parempi kääntää koko keskustelu juurisyihin, kuten tehdään maahanmuuttokeskustelussa? Ei siis mietittäisi pommisuojaa vaan sodan estämistä.

Se, mitä tässä pohdin, ei ole esitykseni eikä aloitteeni, vaan ääneen pohtimista ja yksityisajattelua, johon tässä aiheessa on perusteltu oikeus ja tarvekin.

Yksittäisen valtion on avoimessa taloudessa vaikea muuttaa verotuksen ja sosiaaliturvan rahoituksen perusrakennetta, koska sillä on väkisinkin vaikutusta kilpailuolosuhteisiin. Yritysverotus on menettämässä myös merkitystään, koska pala palalta maat kilpailevat keskenään alennuksilla. Uudistuksiin voitaisiin sen sijaan ryhtyä koko unionin mittakaavassa – tai riittävässä mittakaavassa – miettimällä uudelleen se, miten yhteiset rahavarat kootaan riippumatta siitä, mikä on tuotettu palkkatyönä, mikä roboteilla tai mikä halpatyömaassa Aasiassa. Samaan aikaan olisi ratkaistava kaksi suurta asiaa: rahoitus on kerättävä, vaikka robotit tekevät työn ja toimeentulo ja eläketurva on järjestettävä heillekin, jotka eivät ole jatkuvassa palkkatyössä.

Joskus on hyvä miettiä, miten verotus ja sosiaaliturvan rahoitus järjestettäisiin, jos se tehtäisiin puhtaalta pöydältä tulevaisuuden tarpeisiin. En usko, että silloin palkkatyölle laitettaisiin korkea jopa 50 prosentin marginaalivero, mutta robottia, tekoälyä tai palkkatyön kanssa kilpailevaa halpatuontia ei verotettaisi. Nykyinen vero- ja maksurakenne syntyi suljetuissa teollisuusyhteiskunnissa.

Nykyisistä rahankeruutavoista arvonlisäverotus on tulevaisuutta ajatellen eräs parhaiten kohdalleen osuvista. Se verottaa tuontia, se verottaa robottityötä ja se verottaa pääomatuloa. Se kohdistaa veron siihen, mitä pitääkin verottaa, siis eri tuotannon tai palvelun vaiheen synnyttämään arvonlisään. Jos vaateparsi tuodaan Aasiasta meille kahdella eurolla ja myydään brändimerkillä sadalla eurolla, se verottaa tätä arvonlisää. Jos sama vaateparsi tehdään Euroopassa 20 eurolla, alv verottaa pienempää voittoa. Robottityökään ei pääse karkuun arvonlisäveroa. Pääomatuloa alv verottaa syöden lopullista voittoa.

Kannattaisi tehdä ajatusmalli siitä, että EU-mailla olisi huomattavasti nykyistä korkeampi arvonlisävero ja samalla muita veroja ja sosiaaliturvamaksuja alennettaisiin merkittävästi. Tuloveron ja eläkemaksujen merkittävä alentaminen ja jopa poistaminen etenkin matalissa ja keskituloissa antaisi perustulollekin mahdollisuuden, koska silloin perustulo ei söisi työnteon ja työn teettämisen kannustetta kovin paljoa. Tämä olisi myös palvelualojen kannalta välttämätöntä. Korkeammissa tuloissa progressio säilyisi. Alvin korotusta pelkästään maakohtaisesti ei voi juuri ajatella, koska se romuttaa niin helposti palvelualojen kilpailukyvyn esimeriksi matkailussa, mutta EU:n laajuisesti toteutettuna negatiivinen vaikutus jäisi pienemmäksi.

Joku saattaa kysyä, miksen ideoi uutta verojärjestelmää pääomatulon ja rahavirtojen verotuksen pohjalle. Kolme syytä siihen, miksi en sitä tee: 1) Pääomat ja rahavirrat kulkevat tarvittaessa karkuun globaalilla tasolla. 2) Suuri osa taloudellisesta toimeliaisuudesta tapahtuu aloilla, joilla pääomaa ei tarvita kovin paljoa. 3) Pääomaa on järkevintä verottaa sen tulosta ja siihen päästään käsiksi jo ennen kuin lopullista pääomatuloa muodostuu.

Toinen kriittinen kysymys voisi olla se, miksen esitä verotuksen painopisteen vahvaa siirtämistä energian ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön verottamiseen. Kannatan hiiliveron laajentamista, mutta sen volyymi ei riittäisi yksin ja luultavasti siinä tapahtuisi ns. hiilivuotoa, siis tuotantoa siirtyisi muualle maailmaan. Arvonlisävero Euroopassa verottaisi tässäkin mielessä myös muualla maailmassa tapahtuvaa halvan energian käyttöä siltä osin kuin sen tuotoksia tuotaisiin Eurooppaan. Olenko oikeassa?

En ole kauppasopimusten asiantuntija, enkä tiedä olisiko tässä hahmoteltu EU-tason massiivinen ”devalvaatio” sopimusten sallima. Liioin en osaa simuloida, mitä kaikkia heijastuksia vero- ja maksujärjestelmän näin suurella remontilla olisi. Toivon aiheesta keskustelua. Siitä olen varma, että jos nyt verotuksen rakennetta valmisteltaisiin puhtaalta pöydältä, siinä otettaisiin robotisaatio, tekoäly ja fossiilisten polttoaineiden poltto huomioon.

Matti Vanhanen