Outoa, että perusturvan parantaminen toteutuu aina Kesk-Kok yhteistyöllä

Ilahduin kehysriihen (Kesk, Kok, Sin) päätöksestä nostaa alimmat päivärahat työmarkkinatuen tasolle. Korotus on noin 80 euroa. Tähän liittyy kuitenkin kummallinen kysymys.

Aikanaan Keskusta ajoi toisessa hallituksessani (Kesk, Kok, Vihr, RKP) läpi linjauksen nostaa alimmat päivärahat (sairauspäiväraha, vanhempainraha, kuntoutusraha ja erityishoitoraha) työmarkkinatuen tasolle. Tänään tuo taso on noin 700 euroa kuukaudessa. Kun Keskusta putosi hallituksesta, niin Kataisen hallituksessa (Kok, SDP, Vas, Vihr, RKP, Kd) tuon eron annettiin taas revähtää ja nyt Keskustan tehtävänä on ollut uudestaan korostaa tuota yhdenvertaisuutta.

Kun ajatellaan taloudellisen eriarvoisuuden suurimpia ongelmia, niin kyllähän ne liittyvät juuri kaikkein alimpiin etuisuuksiin. Liikenevät voimavarat on oikeudenmukaisinta kohdistaa noille ihmisille.

Sama asetelma oli aikanaan takuueläkkeestä päätettäessä. Sekin syntyi toisen hallitukseni aikana. Tätä ennen sosialidemokraattien kanssa toimittaessa vaikeus oli aina se, että heille ei käynyt koskaan vain alimpien eläkkeiden korottaminen vaan samalla piti nostaa myös suurempaa eläkettä saavien tuloja. Seurauksena oli se, että kansaneläkkeisiin saatiin aina kerrallaan vain muutamien eurojen korotuksia. Kun raha jaettiin laajalle, siitä ei riittänyt juuri kenellekään.

Kokoomuksen kanssa saimme läpi idean takuueläkeestä, jossa korotus suunnataan vain alimpien eläkkeiden nostamiseen. Tällä hetkellä kansaneläke takuueläkeosan kanssa muodostaa 775 euron eläkkeen. Kun takuueläkettä korotetaan sen korotuksen saavat kaikki tämän tulotason eläkeläiset. Kun takuueläkkeen korotus voidaan tehdä heijastamatta sitä suurempiin työeläkkeisiin, korotuksetkin ovat tuntuvampia. Takuueläkkeen ensimmäiseen päätökseen liittyikin tason kertanosto noin 100 eurolla. Tätä ennen kansaneläkkeeseen tehdyt korotukset olivat tyypillisesti vain 5-7 euroa suuruisia.

Sosialidemokraattien ajattelua ohjaa voimakkaasti ansiosidonnaisuus. Se on hyvä periaate, mutta köyhyyden lievittämisen kannalta tärkeintä lienee sittenkin kohdistaa käytettävissä olevan voimavarat kaikkein alimpien tulojen saajiin riippumatta siitä, ovatko he vain perusturvan varassa vai saavatko myös pientä ansiosidonnaista osaa.

Miksi sitten köyhyys ei ole tilastojen mukaan juurikaan pienentynyt? Syy on yksinkertainen. Suhteellinen köyhyys määritellään siten, että köyhä on ihminen, joka ansaitsee 60 % tai alle kotitalouksien käytettävissä olevien rahatulojen mediaanitulosta. Mediaanitulo tarjkoittaa tulotasoa, jonka alapuolella on 50 % kotitalouksia ja jonka yläpuolella on 50 prosenttia kotitalouksista. Juuri nyt köyhyysraja yksin elävällä on hieman alle 1200 euroa.

Kun korotukset tehdään alimpiin päivärahoihin ja takuueläkeeseen – eli 700-800 euron tuloihin – ei yksikään korotuksen saajista nouse yli köyhyysrajan. Eli köyhien lukumäärä säilyy ennallaan, vaikka suuren joukon tulot kasvavat tuntuvastikin.

Tästä huolimatta Keskustan kannattaa jatkaa sosiaaliturvapolitiikassa perusturvaa korostavana puolueena ja kohdistamalla jatkossakin talouden liikkumatila heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. SDP puhuu enemmän ansiosidonnaisten etuuksien puolesta ja toimivat niin myös käytännössä. Tämä jako on ollut poliittisessa elämässämme vuosikymmenten ajan ja se näkyy yhä.

Kehysriihi antoi kaikkiaankin hyvän viestin. Talousluvut kertovat nyt, että rankat uhraukset, joita Sipilän hallituksen 4 miljardin säästöt ovat merkinneet ovat pelastamassa Suomen talouden. Ja hallitus nähdessään kuinka paljon liikkumatilaa valtion budjetissa on budjettikuria rikkomatta, käytti koko liikkumatilan perusturvan kohentamiseen ja työllisyystoimiin. Velkaantuva maa, joka ei huolehdi työllisyydestä ei voi koskaan auttaa köyhiään. Siksi talouden perustan kuntoon laitto on myös parasta myös perusturvan puolustajien kannalta.

Matti Vanhanen