Ottaako Suomi päätöslauselma 1325:n tosissaan?

Naiset ja tytöt ovat ihmisiä siinä missä miehet ja pojatkin. Noin puolet maailman väestöstä on tyttöjä ja naisia. Valtaosalla tytöistä tulevaisuus ja unelmat on jo lukittu heidän syntyessään. Tyttöjen potentiaali ja mahdollisuudet heitetään hukkaan.

Kuitenkin kaikilla meillä on samat ihmisoikeudet. Koko ajan puhutaan, mitä pitäisi tehdä, että kehittyvien maiden lapset pääsisivät kouluun, nälänhätä lakkaisi, ihmisoikeudet toteutuisivat ja niin edelleen. Ongelmat tiedostetaan ja tiedetään ratkaisuja niihin.

Tiedämme muun muassa, että tyttöjen koulunkäynnin mahdollistaminen ja naisten voimautuminen niin poliittisesti, taloudellisesti kuin oikeussektorilla kehitysyhteistyön avulla on merkittävää työtä konfliktien ennaltaehkäisemiseksi. Viime vuosien tutkimustulokset viittaavat sukupuolten välisen tasa-arvon olevan suoraan verrannollinen yhteisön konfliktinestokykyyn.

Välillä tuntuu, että me, etuoikeutetut, yltäkylläistä elämää elävät ihmiset pahennamme tilannetta entisestään. Sanotaan, että näin tehdään maailmasta parempi paikka, mutta toimitaan aivan toisin. Eikö kuulostakin hassulta?

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325, Naiset, rauha ja turvallisuus, keskittyy muun muassa naisten asemaan konflikteissa sekä rauhan ja turvallisuuden edistämiseen. 1325-agendaa toimeenpannaan rauhanprosesseissa, kriisinhallinnassa, rankaisemattomuuden torjumisessa, kehitysyhteistyön avulla konflikti- ja haurailla alueilla ja humanitaarisessa avussa. Toimeenpano näkyy hallitusten, kansalaisjärjestöjen sekä kansainvälisten järjestöjen työssä – ainakin sen pitäisi näkyä.

Suomi on ottanut päätöslauselman tosissaan ja osoittaa sen mm. sillä, että lähettäessämme suomalaisia kriisinhallintaoperaatioihin pyritään mukaan saamaan molempien sukupuolien edustajia. Varsinkin siviilikriisinhallinnan tehtävissä Suomesta osallistuu merkittävä määrä naisia operaatioihin. Tämä toivottavasti rohkaisee myös kohdealueella naisia näkemään, että naiset ovat ja voivat olla ratkaisuntekijöitä.

Konfliktialueiden rauhan toimijoita, erityisesti naisia, pitääkin kuunnella ja hyödyntää enemmän. Kriisi- ja konfliktialueilla olevia ihmisiä pitää osallistaa. Kun kaikki ihmisryhmät otetaan mukaan päätöksentekoon, ymmärretään maailmaa ja löydetään tehokkaampia ratkaisuja.

Yksi tärkeimmistä keinoista naisten ja erityisesti tyttöjen aseman parantamiseen kriisi- sekä konfliktialueella on kehitysyhteistyö. Raportissa päätöslauselman toimeenpanosta todetaan, että “suomalaisten kansalaisjärjestöjen toiminta kentällä on ratkaiseva agendan tehokkaan edistämisen ja toimeenpanon kannalta”.

Kehitysyhteistyöhön panostetaan Suomessa sen merkitykseen nähden aivan liian vähän. Kansalaisjärjestöjen mahdollisuus parantaa rauhaa, turvallisuutta ja ylipäätään tyttöjen ja naisten asemaa voisi olla huomattavasti parempi, jos niille myönnettäisiin enemmän kuin 10 % kehitysyhteistyörahoista. Järjestöillä ja niiden kumppaneilla kehittyvissä maissa on avainrooli epätasa-arvon kitkemisessä ruohonjuuritasolla.

1325:ssä tytöt ja naiset rinnastetaan yhdeksi ryhmäksi, eikä heidän tarpeitaan erotella. Niin konflikteissa kuin muuten hauraissa yhteiskunnissa naisten ja tyttöjen roolit sekä avun tarpeet ovat erilaiset. Jos mietimme esimerkiksi 40-vuotiaan naisen ja 9-vuotiaan tytön elämän haasteita, ne poikkeavat suuresti. Esimerkiksi tämä 40-vuotias nainen voi pitää ympärileikkauksia välttämättömänä “oikeana” tapana, mutta kuka suojelee nuoria? 1325:n agendassa tuleekin jatkossa miettiä paremmin tyttöjen haasteisiin vastaamista.

Kolmanneksi 1325:n hengen tulisi toteutua kaikessa Suomen ulkopolitiikassa. Tyttöjen oikeuksien toteutumisella rakennetaan pohjaa, että tulevat naiset voivat rakentaa rauhaa. Tasa-arvon on näyttävä kaikessa Suomen ulkopolitiikassa, eikä vähiten kehitysyhteistyössä.

Tyttöjen roolia on ajateltava laajemmin muutoksentekijöinä. Tänään kouluaan käyvä tyttö on jo kymmenen vuoden päästä työelämä- ja yrittäjäiässä. Erityisesti Afrikka tarvitsee kasvustrategiaa, jonka on perustuttava vahvaan ja monipuoliseen paikalliseen yrittäjyyteen ja toisaalta Afrikkaan on houkuteltava kansainvälisiä investointeja.

Näistä molemmat tarvitsevat nykyisiä tyttöjä, kun he ensin kouluttautuvat. Afrikan menestyksen saavuttamisen yksi suuri kynnys on se, että sukupuolirooleista työelämässä kyettäisiin pääsemään eroon. Sukupuoliroolien takana on suuri joukko tapoja, perinteitä ja opittua käyttäytymisnormistoa. Tämän rikkominen edellyttää vaikutteiden saamista perheen, sukuyhteisön ja paikallisyhteisön ulkopuolelta. Koulu ja koulutus voivat olla suorin väylä uusien vaikutteiden välittämiseen ja tasavertaisen roolin omaksumiseen. Tällaisen muutoksen aikaansaamista ei pidä nähdä ikuisuusasiana vaan se tapahtuu yksi ikäluokka kerrallaan. Myös jokainen tyttö voi muuttaa maailmaa.

Minttu Kurki, Plan International Suomen Lastenhallituksen jäsen

Matti Vanhanen