Omavaraisuuden merkitys kasvaa – Suomi tarvitsee myös kyberomavaraisuusohjelman

19.11.2017

Kansallinen maanpuolustusjuhla Vaasassa

Matti Vanhanen

 

Niin kansainvälispoliittisesti turbulentti aika, tietoyhteiskunnan kehittyminen kuin ilmastonmuutoksen vaikutukset altistavat yhteiskuntaamme haavoittuvuuksille. Ne muistuttavat meitä inhorealistisestikin siitä, että omavaraisuusajattelu ei ole vanhentunutta, vaan entistä ajankohtaisempaa.

Perinteisillä huoltovarmuuden aloilla, ruoka- ja energiaomavaraisuudessa, meidän tulee päästä nykyistäkin korkeampaan tasoon. Useamman maatalouskoneen on käytävä kotimaisella polttoaineella ja ravinneomavaraisuuden edistämiseksi tarvitsemme toimivat kotimaiset kierrätysravinnemarkkinat. Fossiilista tuontienergiaa on Sipilän hallituksen aikana korvattu kotimaisilla puhtailla ja uusiutuvilla energiamuodoilla. Energiaomavaraisuudessakin rima pitää nostaa korkeammalle.

Puhun tästä, koska viime aikojen keskustelu osoittaa, ettemme kaikki jaa ymmärrystä omavaraisuuden tärkeydestä. Yhä useampi kysyy, miksi maatalousyrittämisen riskejä ei maksateta täysimääräisesti ruoantuottajilla. Myös kotimaisen uusiutuvan energian käyttöä kyseenalaistetaan.

Ruoka- ja energiaturvan eteen on työskenneltävä kansainvälisesti ja kansallisesti. Maailmalla nälkää näkevien määrä on kääntynyt jälleen kasvuun. Suomi on ollut kohtalokkaissa tilanteissa, joissa meitä on kiristetty ruoansaannilla. Ne oppirahat on toivottavasti maksettu, emmekä enää koskaan joudu samanlaisiin tilanteisiin.

Huoltovarmuuteen kuuluu myös vähemmän tunnettu kyberomavaraisuus. Sillä tarkoitetaan sitä, että kaikkein kriittisin osa kyberturvallisuusratkaisuista valmistetaan ja hallitaan itse. Suljetun lähdekoodin järjestelmät – joihin valtaosa ohjelmistotuotannosta Microsoftista Appleen perustuu – antavat mahdollisuuden lähdekoodin omistajalle hallita laitteita haluamallaan tavalla. Käyttäjällä ei ole mahdollisuutta nähdä ohjelman sisälle ja todentaa, kuinka se oikeasti toimii.

Android-puhelimista on löydetty valmiiksi asennettuja haittaohjelmia. Dellin tietokoneista paljastui esiasennettu sovellus. Esimerkkejä on muitakin. Kyberturvallisuusratkaisut, jotka rakennetaan tietokoneen tai matkapuhelimen käyttöjärjestelmän päälle, eivät näissä tilanteissa auta.

Kiina ja Venäjä ovat reagoineet ongelmiin, mitkä aiheutuvat riippuvuudesta yhdysvaltalaiseen informaatioteknologiaan. Ne rakentavat kokonaan omia järjestelmiään. Bulgaria puolestaan sääti viime vuonna lain, joka pakottaa käyttämään avointa lähdekoodia julkishallinnon järjestelmissä. Itään painottuvat esimerkkimaat tietysti kertovat historiallisesta asetelmasta, mutta toivottavasti herättävät myös lännessä miettimään, onko omavaraisuuden lisäämiseen kaikista kriittisimpien toimintojen osalta tarvetta.

Valtioneuvosto julkaisi periaatepäätöksen Suomen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan turvaamisesta keväällä 2016. Siinä Suomen puolustuksen kriittiset suorituskykyalueet ovat: 1) johtaminen ja verkostotoiminta 2) tiedustelu, valvonta ja maalittamistuki 3) vaikuttaminen 4) suoja. Myös valtioneuvoston antamassa yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa nostetaan esiin kyberturvallisuusriskinä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon laitteita.

Suomessa tulisikin uhka- ja riskianalyysin perusteella arvioida kohteet, jotka turvallisuuden ja kriittisen infrastruktuurin osalta tarvitsevat omissa käsissä olevaa tietotekniikkaa. Tämä tarkoittaisi kansallisen tietoteknisen alustan rakentamista, jossa tärkeimmät komponentit on itse tuotettu. Näihin tulee tuottaa käyttöjärjestelmä ja ohjelmia, jotka ovat avoimeen tai itse räätälöityyn lähdekoodiin perustuvia. Tämä edellyttää kansallista huippuosaamista.

Kansallisessa kyberomavaraisuusohjelmassa määriteltäisiin korkean suojaustason kohteet ja laadittaisiin ohjelma, kuinka eri kohteiden kyberturvallisuusratkaisut toteutetaan kansallisin voimavaroin. Missä kansalliset voimat eivät riitä, voisimme ajatella eurooppalaista yhteistyötä puolustuksen rakenteellisen yhteistyön puitteissa.

Lisäksi tulee edistää kotimaisen puolustusmateriaaliteollisuuden kansainvälistymistä ja luoda edellytyksiä kansainväliselle yhteistoiminnalle. Tällainen suomalainen huippuosaaminen kyberturvallisuudessa antaisi meille mahdollisuuden todella profiloitua esimerkiksi EU:n laajenevan kyberpuolustuksen alueella.

Ennen kaikkea nyt on aika varmistaa, että olemme huoltovarmuuden ja omavaraisuuden merkityksen ymmärtämisessä kansakuntana samalla sivulla. Huoltovarmuuden, kuten kokonaismaanpuolustuksen ylipäätään, on vastattava aikaansa. Riittävä omavaraisuuden taso saa meidät seisomaan omilla jaloillamme, vaikka maailmalla puhaltaisi.

Toistan myös aloitteeni kansallisen turvallisuusneuvoston perustamisesta. Se keräisi yhteen poliittisen johdon ja eri sektoreiden virkamiesjohdon tavalla, joka myös kyberturvallisuuden osalta pitäisi meidät kartalla.