Nuorten ilmastotyö ei ala tyhjästä

Siiri Mäkelä nuorten Agenda2030:n puheenjohtajana yhdessä 500 muun nuoren kanssa kokoontuu tänään nuorten ympäristökokoukseen. Hän toteaa tänään Helsingin sanomissa painokkaasti, että ei odota poliitikoilta yksilötason kasvissyönti- tai sähköautopäätöksiä vaan poliittisia päätöksiä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Tämä on terve kannanotto aikana, jolloin identiteettipolitiikka ja mielikuvat ovat nousseet todellisten kehitykseen aidosti vaikuttavien tekojen ja ohjelmien edelle.

Mutta ei pidä ajatella niinkään, että mitään ei ole tehty ja että vasta nyt aloitettaisiin toimet ilmastonmuutosta vastaan. Kun mietin, mitä omana vaikuttamisaikanani on tehty, niin havaitsen, että kun ongelmat on laajasti ymmärretty, kyky myös tehdä päätöksiä on kasvanut nopeasti. Pessimismille ei pidä antaa tilaa.

Heräsimme ilmakehän otsonikatoon 80-luvun puolivälissä. Herätys oli massiivinen ja se nosti tarpeen sopimuksiin ja päätöksiin, joilla 2000-luvun alkuun mennessä olimme maailmassa kieltäneet otsonikatoa aiheuttavat yhdisteet. Tältä osin ilmakehämme on jo elpymässä ja tämän päivän nuorten ei tarvitse siitä Finlandia-talolla keskustella, mutta käyttäkää sitä esimerkkinä siitä, miten voimme vaikuttaa.

90-luvun alkupuolelta muistan nopean tarpeen kieltää lyijy polttoaineista. Lyijyllähän huolehdittiin oktaaniluvusta. Lyijyn käyttö lopulta kiellettiin, mutta sen mahdollisti happipitoisten lisäaineiden käyttöönotto, joille alkuvaiheessa annettiin veroetu, jolloin uutta lisäainetta sisältävä bensa syrjäytti hetkessä huoltoasemien pumpuilla lyijybensan. Vähän samasta on kyse, kun hallitukseni päätti rikkidirektiivistä, jolla laivojen rikkipäästöt halutaan kuriin. Sitä vastaan oli valtava lobbaus, mutta nyt vähitellen sen tuoma myönteinen tulos nähdään ja rikitön laivaliikenne valtaa yhä laajemmat merialueet maailmassa.

Poliittiselle päättäjälle oman kannan muuttaminen on aina vaikeaa. Minulle urani aikana käänne ydinvoiman vastustajasta sen sietäjäksi oli tällainen jaakobinpaini. Tein tuon ajattelutyön 2000-luvun alkuvuosina ymmärtäessäni , että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu onkin suurempi riski kuin ydinvoimaan liittyvät teknisesti paremmin hallittavat riskit. Asetuin kannattamaan ydinvoiman lisäämistä maakaasun käytön lisäämisen sijasta. Se oli vaikea linjaus, mutta olen tyytyväinen, että uskalsin sen tehdä.

Pitkään jatkuneen ydinvoimariidan jälkeen eduskunta oli valmis vuonna 2010 laajalla enemmistöllä valmis hyväksymään kaksi uutta ydinvoimalaa, joiden toteutuessa lähes kymmenesosa kaikesta energiankäytöstämme muuttuisi päästöttömäksi. Mahdollisuus siihen on olemassa, mutta talous lopulta ratkaisee, riittääkö investoijilla pitkäjänteisyys laitosten rakentamiseen.

Ydinvoimaratkaisua paljon suurempi päätös päästöjen kannalta oli se energiapaketti, joka tehtiin Suomessa ja EU:ssa viime vuosikymmenen lopussa. Suomi ajoi yhtenä aktiivisimmista EU:n ns 202020-pakettia, joka Suomessa on jo toteutettu. Nyt on jo aika asettaa seuraavat tavoitteet sekä Suomen että EU:n tasolla.

Tuon paketin osana meillä on satsattu valtavasti bioenergian lisäämiseen, kokonaan uusiin päästöttömiin energiamuotoihin, auriko- ja tuulivoimaan, energian säästöön jne. Ja tulosta näkyy koko ajan. Muistan millaisella vimmalla osa yhteiskunnasta vastusti kallista tuulivoiman syöttötariffia ja vieläkin se on kärkipäässä niiden yritystukien joukossa, jotka haluttaisiin karsia. Syöttötariffi kalleudestaan huolimatta käynnisti meillä teollisen mittakaavan tuulivoiman rakentamisen. Tästä eteenpäin ne tuottavat päästötöntä sähköä. Autoilijat voivat kiittää noita päätöksiä siitä, että saimme lailla pakotettua öljynjalostajat sotkemaan polttoaineeseen biokomponenttia. Prosenttivaatimus on vähitellen kasvattettava kohti lukua 100%.

Se, missä en ole onnistunut liittyy yhdyskuntarakenteemme kehittämiseen. Kannatan keskityksen sijasta hajautusta ja hajakeskittämistä puutarhakaupunkeihin. Nykyinen kaupunkirakentaminen perustuu betoniin ja teräkseen. Niiden valmistajat ja käyttäjät ovat maailman suurimpien ilmastopahisten joukkoon kuuluvia. Samalla ne syrjäyttävät puuta rakennusmateriaalina, joka sitoisi hiiltä vuosisadoiksi. Tässä on kyse myös näkyvästä itsepetoksesta. Helsingin uusi kirjasto Oodi on arkkitehtuurisesti taideteos ja kehuttu, mutta samalla se on näkyvällä paikalla sijaitseva betonin ja teräksen ylistyshuuto, jota on verhottu ohuella puupinnalla.

Itse uskon, että ekologisempi ja hiiltä sitovampi elämäntapa on saavutettavissa pienemmissä yhdyskunnissa, joissa rakentaminen toteutuu puulla, ravinteet kyetään kierrättämään, ravinto perustuu lähiruokaan ja energia tuottamaan ekologisesti. Tässä meillä on vielä valtava työ edessä. Kysenon ideologisesta ja elämänyapaan liittyvästä poliittisesta valinnasta. Markkinavoimat ja osa politiikasta ajavat keskittämistä ja ne ovat nyt niskan päällä.

Iloitsen siitä, että nykynuorilla on samanlainen ympäristöherätys käynnissä, joka toi minut poliittiseen toimintaan nuorena 70-luvulla. Kyseenalaistakaa, mutta olkaa myös valmiita kyseenalaistamaan omat varmat mielipiteenne, silloin kun siihen on perusteet.

Ja aloitatteko työnne nollasta. Onneksi ette. Suomessa käänne kasvihuonepäästöissä saatiin aikaan 15 vuotta sitten ja käyrä jatkaa alamäessä. https://findikaattori.fi/fi/87

Matti Vanhanen