Mikä on pahinta, mitä Suomelle voisi tapahtua? Varmaankin sota, luonnonmullistus tai terrorismi. Mutta ne ovat ulkoa tulevia uhkia. Pahin uhka, johon me itse voimme vaikuttaa, on kahtiajako.

Ei ole hyvä, että kaivaudumme poteroihin, joista huutelemme toisillemme. Vähitellen menetämme yhteisen kielen ja ymmärryksen sekä sopimisen ja yhteistyön kyvyn. Tuntuu, että ääripäät eivät enää edes suostu ymmärtämään toisiaan – saati hakemaan ratkaisuja.

Tämä uhkakuva rampauttaa toteutuessaan maan ja kaiken sen kehittämisen. Tähän asti me olemme olleet yksituumainen kansa. Eroista ja erilaisista lähtökohdista huolimatta olemme ymmärtäneet, että pienen kansan täytyy pitää yhtä, jos se aikoo selviytyä. Ja hyvin olemme selviytyneet.

Yhdessä olemme tulleet yhdeksi maailman onnellisimmista kansoista, saavuttaneet Pisa-tulokset, Nokian ja mitkä tahansa niistä kymmenistä sijoituksista, joiden mukaan olemme luotettavin kansa ja vakain maa maailmassa.

Mikä tahansa maa haluaisi olla noiden tulosten mukainen. Me olemme sitä jo.

Siksi Suomi ei saa jakautua kahtia. Siihen ja tähän ääripäähän. Tähän ja tuohon kuplaan. Kaupunkiin ja maaseutuun. Köyhiin ja rikkaisiin. Kantasuomalaisiin ja maahanmuuttajiin. Natoon ja ei-Natoon.

Nyt tarvitaan arvojohtajaa. Mielestäni ahkeruus, työnteko, yrittäminen ja toisistamme välittäminen vievät meitä eteenpäin.

Eheä Suomi on myös turvallinen Suomi.
Pidetään Suomi yhtenä.