Avauspuheenvuoro ’Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja digitaalinen media’ -seminaarissa

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttörikollisuus digitaalisessa mediassa

7.9.2017, Tampere-talo

Avauspuhe kansanedustaja Matti Vanhanen

 

 

Jokainen pienten lasten vanhempi varmasti tunnistaa tilanteen, jossa puskaradio välittää viestiä tuntemattomasta miehestä, jonka on nähty useamman kerran ajavan harmaalla pakettiautolla koulun lähiteillä. Lapsia osataan varoittaa tästä ja koko asuinalue pitää silmiään auki.

Mutta kun paljon varmemmin vakavaa on liikkeellä koko ajan netissä ja erilaisina älypuhelimiin tulevina viesteinä, puolustautumisreaktio ja kylän yhteinen toiminta on hukassa. Yksi väärä klikkaus voi johtaa lapsen puhelinnumeron monistamiseen lapsipornosivuille. Pakettiauto on nyt siis digitaalisessa mediassa. Jos ohje on ollut, että vierailta ei oteta karkkia, niin mikä on ohje digitaalisen maailman vyöryessä tunnista tuntiin lasten elämään.

Olette valinneet seminaarinne aiheeksi rikollisuuden, joka toimii piilossa. Netti on yleisessä käytössä vasta parikymmenvuotias ja kyberrikollisuus lajina siis nuori. Ominaista kyberrikollisuudelle on sen kansainvälisyys ja rajat ylittävä luonne.

Ette ole aiheenne kanssa yksin. Monilla muillakin on sormi suussa, vaikka on halua etsiä ratkaisuja. Toissa iltana Hanasaaressa puhui ex-suurlähettiläs John Kornblum digitaalisen maailman toiminnasta osana kansainvälistä turvallisuusjärjestelmää. Kornblum oli aikanaan nuorempana diplomaattina USA:n puolelta juoksemassa kasaan ETYK-sopimusta. Sillä tuotiin järjestystä sen aikaiseen maailmaan. Hänen huolensa oli se, että maailmasta puuttuu yhteinen käsitys ja arvopohja suhteessa digitaalisen maailman toimintaan. Kiinalla ja Venäjällä on hyvin erilainen lähestymistapa verrattuna meihin. Länsimaiden osalta taas voi kysyä, että vievätkö alan suuryhtiöt kehitystä tällä hetkellä eteenpäin ja valtiot ovat sivuroolissa. Kuitenkin digitaalisen maailman vaikutus talouteemme, yksilönsuojaan, kansanvaltaan, turvallisuuteen – oikeastaan kaikkeen olennaiseen – kasvaa vauhdilla. Hän peräänkuulutti erityisesti länsimaita ja Eurooppaa työhön yhteisen arvopohjan hakemiseksi suhteessa digitaalisen maailman sääntöihin.

Pohdintanne lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä digitaalisessa maailmassa on osa tätä suurta kysymystä. Ette ole asian kanssa yksin. Ja on hyvä nähdä, että jos yhdellä rikollisuuden alalla kyetään löytämään toimivia konsepteja ennaltaehkäistä ja saattaa rikolliset vastuuseen, saattaa sillä kokemuksella olla suuri merkitys laajemman ongelman ymmärtämisen kannalta.

Ette myöskään lähde tyhjältä pöydältä liikkeelle. Asian hyväksi on tehty jo paljon ja ongelma tiedostetaan. Mm. Pelastakaa Lapset -järjestöllä on viranomaisten rinnalla toimintaa. Ennaltaehkäisy sopiikin hyvin kansalaisjärjestöjen työhön. Nettivihje-verkkopalvelu on jo apuväline rikollisten löytämiseksi. Otanvastuun.fi  ja Mielenterveystalo.fi -sivustot tarjoavat oma-apu ohjelman henkilöille, jotka tuntevat seksuaalista kiinnostusta lapsiin. Maailmanlaajuisesti käytössä on INHOPE-verkosto kuvamateriaalien analysoinnissa jne.

Tämän ruohonjuuritason toiminnan ohessa on kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka vahvasti kansainvälisessä yhteistyössä tämän rikollisuuden rajat ylittävään toimintaan kyetään puuttumaan.

EU on liikkeellä. Komissiolla on strategia tavoitteenaan ”taistella lasten kaupallista seksuaalista hyväksikäyttöä todistavaa kuvamateriaalia vastaan”. Komissio ymmärtääkseni rahoittaa strategiaa tukemalla mm. Nettivihje-sivustoa.

Euroopan neuvostossa Lanzaroten komitea valvoo omaa sopimustaan lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Euroopan neuvostossa on myös prosessissa suuntaviivat jäsenvaltioille suojella lasten oikeuksia digitaalisessa maailmassa. Lisäksi EU:lla on aihetta säätelevä direktiivi muutaman vuoden takaa. Sen toimeenpanosta on valmistunut tuore raportti.

Voidaan siis todeta, että kansainvälisesti Euroopassa on käynnissä ohjelmia ja strategioita, joissa rikollisuuteen haetaan vastauksia. Ilman tiivistä kansainvälistä yhteistyötä tehokkaita tuloksia ei voidakaan saavuttaa.

Suomelle istuisi hyvin rooli kansainvälisesti olla voimakkaasti ajamassa alan yhteistyön lisäämistä. Omassa ulkopolitiikassamme naisten ja tyttöjen aseman kehittäminen on ollut pitkään prioriteetti, mutta sen yhteydessä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ei ole nostettu erikseen esille. Tässä on parannettavaa Suomen asettaessa seuraavan kerran ulkopolitiikalleen painopisteitä. Humanitaarisen avun kohdalla ulkoministeriön sivut nostavat esille osana sodankäynnin keinoja tyttöjen riskin joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi, mutta kysymys on luonnollisesti tätä paljon laajemmasta ongelmasta.

Kun erilaisiin uusiin esille nouseviin ongelmiin haetaan ratkaisuja, niin muutama perussääntö sopii yleensä jokaiseen niistä.

Yleensä aina tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä ja tietojen vaihtoa. Lisäksi tarvitaan tutkimusta ilmiöstä. Tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Ja tarvitaan kykyä kuvata ongelma myös kansantajuisesti ja miten tällainen rikollisuus ilmenee arkipäivässä. Pitää kyetä rikkomaan tabut ja vaikenemisen kulttuuri. Läpivalaisu yleensä auttaa siinä, että ihmiset kehittyvät mediataidoissaan ymmärtämään asian, kun uhkaavat törmätä siihen.

Koetin miettiä, millaisessa jollain tavalla vastaavassa ilmiössä olisimme onnistuneet systemaattisella työllä. Löysin esimerkkejä, joissa ollaan oikealla tiellä. Itsemurhat olivat vaikeasti puhuttava aihe, mutta niiden ehkäisy nostettiin 90-luvulla näkyvästi esille. Itsemurhien määrä on puolittunut 25 vuodessa. Tupakointi on vastaavassa ajassa pudonnut miehillä kolmanneksella. Kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet ovat pudonneet samassa ajassa alle puoleen. Nämä ovat esimerkkejä, joissa kansalaisten tietoisuuden paraneminen yhdistettynä yhteiskunnallisiin ohjelmiin, ovat yhteisvaikutukseltaan tuomassa positiivisia tuloksia.

Tarkastelin teemaa kansainvälisenä ilmiönä. Sali on täynnä ammattilaisia, jotka tuntevat aiheen yksilötasolta minua paremmin sekä uhrien että tekijöiden kannalta. Tekijän kohdalla kyse lienee sairaudesta, joka johtaa rikolliseen toimintaan. Siksi pelkkä rangaistus ei ongelmaa poista. Tarvitaan kuntoutusta. Tämä on ammattilaisten työtä. Mutta koko kylää tarvitaan tunnistaman digitaalisen maailman riskit ja ilmiöt ja opastamaan lapsia tässä maailmassa. Tämä työ alkaa siitä, että ymmärrämme puhelinnumeron muuttumisen vähitellen sosiaaliturvatunnustamme tärkeämmäksi. Ennen numeroa haluttiin levittää luetteloiden avulla – kohta sitä pitää suojella.