Kuka määrittää, mikä ilmastoteko on oikein?

Vaalikoneet kysyvät luonnollisesti ilmastopolitiikasta. Se on aikamme yksi tärkeimmistä aiheista. Olen suhtautunut aiheeseen äärimmäisen vakavasti pitkään. Suomen kasvihuonepäästöt saavuttivat huippunsa vuonna 2003. Tuosta alkaen päästöt ovat 15 vuodessa pudonneet kolmanneksen. Se ei ole tapahtunut itsestään vaan on tehty suuri määrä päätöksiä täällä Suomessa ja yhdessä EU:ssa. Noista vaikuttavista päätöksistä olen ollut lähes kaikissa mukana päättäjänä.

Siksi tuntui hämmentävältä lukea tänään Ylen uutista vaalikonevastauksista. Kaksi haastateltua asiantuntijaa synnytti vaikutelman, että ellet vastannut nimenomaisiin vaalikonekysymyksiin hyväksyen, et ole tosissasi ilmastopäätösten supistamisen kanssa.

Pitäisi siis hyväksyä ruokailutapojen muuttamiseksi veromuutoksia. Siis verotko ovat se ainoa oikea keino. Olen ollut paljon verolainsäädännön kanssa tekemisissä enkä veroilla suosisi missään tapauksessa maailman toiselta puolelta tuotavaa yksivuotista kasvista, jonka viljely siellä aiheuttaa eroosiota ja kasvatus perustuu ulkopuoliseen fosforiin ja ehkä pohjavesien kuluttamiseen. Ravinteiden kierrätystä ei saada mitenkään aikaan. Ja kyseinen kasvis tuodaan tänne lentäen. Miten tällaisen kasviksen vero eriytettäisiin kotimaisen lähiporkkanan verosta? Suomi on hyvä maa nurmen kasvattamiselle. Tiedetään, että monivuotinen nurmi sitoo hiiltä maahan, ei aiheuta eroosiota ja nurmen kasvatuksessa on mahdollista kierrättää ravinteet, etenkin fosfori navetasta takaisin pellolle. Märehtijä on ainut keino muuttaa fotosynteesistä kasvava ruoho monipuolisiksi ruokatuotteiksi.

Toinen ainoa ”hyväksyttävä” keino tuntuu olevan autojen polttomoottoreiden kieltäminen uusissa autoissa. Minusta autoilun päästöihin vaikutetaan nopeimmin pakottamalla öljy-yhtiöt sekoittamaan enemmän ja enemmän biokomponenttia polttoaineeseen. Näin saadaan Suomessakin miljoonat moottorit vähentämään päästöjään. Kysymys koski lisäksi ”uusia autoja”. Eli siis myös kuorma-autoja ja todennäköisesti erilaisia työkoneita. Sähköautojen ja esim. biokaasuautojen voittokulku tulee olemaan nopeaa – näin uskon. Se saavutetaan kuitenkin ilman kysymyksessä esitettyä kieltoa – esim. olen realisti sen kanssa, että kuorma-autojen kohdalla korvaaminen sähköautoilla ei tapahdu niin nopeasti kuin henkilöautojen kohdalla.

Kolmas testi tuntui olevan metsien hakkuiden rajoittaminen. Näytti siltä, että ainoa uskottava vastaus olisi kannattaa metsien hakkuiden vähentämistä. Metsien hiilinielua voidaan kasvattaa muillakin keinoilla. Hiilinielun kasvu on tulosta siitä, että ensiharvennukset tehdään ajallaan ja että myös muissa kasvavan metsän vaiheessa hoitotoimet tehdään ajoissa. Jos joku viranomainen ryhtyisi päättämään siitä, kuka kulloinkin saa harventaa energiapuuta ja koska saa kasvaneen leimikon myydä, niin arvelen, että omistajien kiinnostus metsän hoitoon romahtaisi. Pusikoituva metsä ei todellakaan ole hiilinielu, vaan se muuttuu päästölähteeksi verraten pian. Lapsuudessani metsiemme kasvu oli vain hieman yli puolet nykyisestä kasvuvauhdista. Väittääkö joku, että 50-luvun metsämme sitoivat nykyistä enemmän hiiltä. Väite on väärä.

Hakkuiden rajoittajille esittäisin kysymyksen: jos bioenergian käyttöä ei saa lisätä, niin millä ihmeellä kivihiilen, öljyn, maakaasun ja turpeen energiakäyttöä erityisesti lämpöenergian tuotannossa korvataan?

Juttu ärsytti koska se edustaa selvästi yhä yleisemmäksi käyvää ilmiötä, jossa jotkut katsovat olevansa oikeutettuja kertomaan, mitkä keinot ovat oikeita.

Olen tosissani ilmastonmuutoksen kanssa. Tulosten saamiseksi – kuten viimeisten 15 vuoden aikana on tehty – on toteutettava politiikkaa, joka oikeasti tuo vaikuttavia tuloksia.

Matti Vanhanen