KREIKKA ON MAKSANUT 65,8 MILJOONAA EUROA

Kreikka on maksanut 65,8 miljoonaa euroa

Vaaliehdokkuuden huomaa siitä, että olen pääsyt osalliseksi Kreikka-keskustelussa. Moni kyselee irvaillen netissä ”koska tienataan” ja viittaa siihen, että kerroin aikanaan Kreikan ensimmäistä lainaa myönnettäessä, että Suomi maksaa lainoistaan alemman koron kuin mitä saamme Kreikalta. Sen kertomisen rinnalla totesin, että päätökseen sisältyy aina riski.

Minun silmissäni Kreikan ensimmäistä lainaa ei enää ole sellaisenaan olemassa, kuin mitä olin päättämässä – siksi keskustelu on hieman haettua.

Pohjoismaat aloittivat kahdenväliset lainat lainaamalla Islannille. Suomen osuus oli 320 miljoonaa euroa. Islanti oli romahtamassa ja se ei markkinoilta saanut rahaa ja autoimme heitä. Korko oli sellainen, että Islannin kannattaa maksaa lainansa takaisin kun se pääsee takaisin yksityisille markkinoille. Islanti maksoikin lainansa kokonaan pois jo viime heinäkuussa ottamalla laina yksityisiltä markinoilta. Islanti ehti maksaa meille korkoja 24,3 miljoonaa euroa. Islannin lainaan liittyi riski.

Olimme vakauttamassa tilannetta samalla tavalla Latviassa. Myönsimme heille samalla logiikalla 300 miljoonan euron lainan. Latvian kannalta riittävää oli se, että he saattoivat markkinoille osoittaa, että saavat tarvittaessa rahoitusta hyviltä naapureilta. Omat tervehdyttämistoimet johtivat siihen, että Latvia ei nostanut koskaan myöntämäämme lainaa. Latvian lainaan liittyi riski.

Kreikan kohdalla oli sama perusidea. Ensimmäinen laina oli 1005 miljoonaa euroa ja sen korko oli 3 kuukauden euribor lisättynä 3,0 prosentin marginaalilla. Kreikan piti aloittaa takaisinmaksu vuonna 2020. Lainaehdot olivat sellaiset, että markkinoille päästessään sille itselleen olisi edullisempaa korvata muilta valtioilta lainaamansa summa yksityisillä lainoilla.

Tätä mekanismia ei päästy testaamaan koska uusi hallitus neuvotteli vuonna 2012 uudet lainaehdot, jossa korko alennettiin yhden kuukauden euriboriin lisättynä vain 0,5 prosentin marginaalilla ja takaisinmaksuaika venytettiin aina vuoteen 2041 asti. Näillä uusilla lainaehdoilla Kreikka ei tule saamaan yksityisiltä markkinoilta korvaavaa lainaa, eikä sille ole keppiä yrittää päästä etuajassa kahdenvälisistä valtiolainoista eroon.

Jaksan perustella tarvittaessa Kreikan ensimmäistä lainaa. Se myönnettiin, koska EU:lla ei ollut mitään yhteisiä kriisinhoitovälineitä tai rahastoja eikä kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n voimat millään riittäneet. Kreikalle lainattiin euron vakauden palauttamiseksi, jotta kriisi ei leviä muualle. Päätökset tehdään aina ajassa ja niillä tiedoilla ja olettamuksilla, jotka silloin ovat käytettävissä. Vaihtoehtona oli Kreikan ja Välimeren alueen jättäminen omilleen, mutta sitä tietoista riskiä emme halunneet ottaa, kuten emme halunneet jättää Islantiakaan tai Latviaa markkinoiden ulkopuolelle. Poliittisiin johtotehtäviin pyrkivien kannattaa tiedostaa se, että on tehtävä usein päätöksiä, joihin liittyy riski eivätkä vaihtoehdotkaan ole miellyttäviä. Silti päätöksiä on tehtävä joskus nopeasti ilman varmuutta tulevaisuudesta. Näin oli asiat Kreikan kohdalla viisi vuotta sitten. Oliko päätös oikea ja ainoa mahdollinen – se kysymys on avoin keskustelulle.

Olen iloinen, että eduskunta luotti ja hyväksyi riskin sisältämät lainapäätökset Islannille, Latvialle ja Kreikalle. Ne olivat silloisen arvion perusteella tarpeellisia ja olivat vakauttamassa tilannetta, jossa koko maailmantalous oli hyvin epävarmassa tilanteessa.

Kreikka on tähän mennessä maksanut korkoja Suomelle 60,8 miljoonaa euroa ja palkkioita 5 miljoonaa euroa. Korosta pääosa on tullut niistä lainaehdoista, joista olin päättämässä.