Kolmen meren aloite

EU-maat Virosta Kroatiaan kokoontuivat 12 maan joukolla Kolmen meren aloitteen ympärille. Kokous ei ole juuri saanut huomiota Suomessa. Se olisi ehkä jäänyt heinäkuussa kokonaan pimentoon, ellei presidentti Trump olisi kiitellyt aloitetta Varsovassa pitämässään puheessa. Alpo Rusi kirjoitti aiheesta Iltalehdessä ja penäsi keskustelua Suomen mahdollisesta osallistumisesta kyseiseen yhteistyöhön.

Myöskään Ruotsi ja Tanska eivät Itämeren valtioina siihen osallistuneet. Itävalta on ainoa varhaisempi EU-valtio, joka osallistui kokoukseen. En ihmettele heidän osallistumistaan, koska Itävallan asema on sellainen, että sen kannattaa olla mukana kaikessa, joka koskee itäisen Keski-Euroopan taloutta ja infrastruktuuria.

Kokouksen ja kyseisen yhteistyön teemat painottuivat talouteen, liikenteeseen ja energiaturvallisuuteen. He odottavat alueelleen suuria (50 miljardin euron) investointeja, joilla parannetaan liikenneoloja ja energiaverkostoja. Tässä suhteessa maat edustavat unionin nettosaajia ja näen yhteistyön olevan valmistautumista unionin seuraavaan rahoituskierrokseen. Me taas olemme nettomaksajia ja tietyissä kysymyksissä istumme pöydän toisella puolella.

Trump totesi puheessaan Varsovassa suoraan, että USA voi myydä alueelle energiaa, jolloin riippuvuus yhdestä kaasuntoimittajasta (Venäjä) vähenee. LNG-terminaalien rakentaminen unionin tuella aloitettiin jo viime vuosikymmenellä ”energiaturvallisuuden parantaminen” -otsikon alla. Samassa paketissa Suomelle ja Virolle neuvoteltiin asema Suomenlahden alittavien sähkö- ja mahdollisen kaasuyhteyden tueksi. Energiavaihtoehtojen lisääminen nesteytetyllä maakaasulla onkin lyhyellä ajanjaksolla paras tapa saada kaasusta riippuvaisille Keski-Euroopan maille vaihtoehtoja ja hintakilpailua.

Syntyneessä yhteistyössä minusta kriittinen kohta on mm. keskusteluaiheeksi nostettu maahanmuutto. Italian, Kreikan ja Suomen kaltaisten unionin ulkorajalla olevien maiden kannattaa tukea eurooppalaisen yhteistyön ja keskinäisen yhteenkuuluvuuden lisäämistä maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä ja tältä kannalta Suomen ei kannata tukea Puolan ja Unkarin linjaa. Arvelen, että noissa maissa on tiedostettu se riski, joka sisältyy ristiriitaan välttää yhteisvastuuta maahanmuutossa, mutta vaatia unionin nettomaksajilta merkittäviä rahallisia panostuksia omiin maihinsa. Siksi Kolmen meren aloitteessa on nähtävissä myös laajemman unionin sisäisen rintamalinjan rakentamista tuleviin unionin rahoituskehysneuvotteluihin.

Rusi haki kokoukselle rinnastusta 1920-luvulta Puolan Pilsudskin Intermarium -aloitteesta, jossa oltiin rakentamassa geopoliittista turvallisuusyhteisöä. Tähän tai reunavaltiopolitiikkaan nyt tehtyä aloitetta tuskin kukaan haluaa sotkea. Myös Rusin kysymys siitä, estääkö Suomen vakauspolitiikka Suomea osallistumasta aloitteeseen, ontuu. Hanke ei varmaankaan vastusta vakauspolitiikkaa, eikä kysymys istu oikein mitenkään Ruotsin ja Tanskan ulkonaoloon aloitteesta.

Suomella on talouteen ja infraan liittyviä intressejä meiltä etelään. Niistä pitää olla valmis keskustelemaan kaikkien EU-tahojen kanssa ja yhteyttä kannattaa pitää myös tehtyyn aloitteeseen – ilman, että meillä on tarvetta ryhmittyä siihen järjestäytyneesti. Suomen ykkösprioriteetti EU-strategiassaan on unionin yhtenäisyyden vaaliminen, jotta unioni kykenee vastaamaan haasteisiinsa. Tämä tavoite kannattaa pitää mielessä aina silloin, kun maaryhmiä järjestäytyy unionin sisällä.

 

Matti Vanhanen