Keskustan pidettävä hyvinvointivaltion puolta ja huolehdittava eheydestä

Rovaniemellä 6.1.2018

Maakunnallinen vaalijuhla

Matti Vanhanen

 

Yksi turvallisuuden peruspilareista, jonka eteen voimme tehdä itse paljon, on yhteiskunnan eheys. Tiukoissa paikoissa kansakuntamme yksituumaisuus on ratkaissut sen, ettei meitä ole murrettu. Itsenäistymisvuoden jälkeiset lähtökohdat eheydelle olivat heikot – mutta niin vain sisällissodan kauheudet ja kaunat mielissä vielä painaen suomalaiset lähtivät rakentamaan maata yhdessä.

Tästä on pitkälti kiittäminen Suomen valtiojohdon viisasta toimintaa. Eheys ei ole tullut itsestään, vaan sitä on määrätietoisesti rakennettu vuosikymmenten kuluessa. Vapautimme torpparit, asutimme evakot, järjestimme sotainvalidien huollon, rakensimme sosiaaliturvan ja ihmisille annettiin laajat mahdollisuudet – vuodesta 1921 velvollisuus – itsensä sivistämiseen. Olennaisia olivat myös demokraattiset rakenteemme kunnanvaltuustoista eduskuntaan. Siellä saman pöydän ääreen kerääntyivät veljet ja siskot vasemmalta, oikealta ja keskeltä. Yhteisistä asioista päättäminen ja hyvinvointivaltion rakentaminen toivat eri puolet keskusteluyhteyteen.

Maalaisliitto-Keskusta toimi puolueista sata vuotta sitten johdonmukaisimmin ja määrätietoisimmin itsenäistymisen, vapauden, tasavallan ja sodan jälkeisen sovinnon puolesta. Kansalaiset oppivat luottamaan puolueeseen. Kahdessa vuodessa nousimme keskisuuresta puolueesta suurpuolueeksi vastuuta kantaen.

Eheys on kytkeytynyt pitkälti hyvinvointivaltion rakentamiseen. Hyvinvointivaltio on mahdollistanut meillä laajan sosiaalisen ja alueellisen tasa-arvon.

Aivan viimeisten vuosien aikana moni suomalainen on alkanut kyseenalaistamaan tätä tasa-arvoa. Toiset siitä vinkkelistä, että hyvinvointivaltiota ei ole enää varaa ylläpitää ja valtion rahat on keskitettävä sinne, missä on jo valmiiksi eniten ihmisiä ja kasvua. Toiset taas tuntevat jäävänsä jo nyt osattomiksi hyvinvointiyhteiskunnan hyvästä.

Kun samaan aikaan on käynnissä perustavanlaatuinen tiedonsaannin murros, uhkaavat ihmisten tilannekuvat eriytyä siitä, missä maailma ja Suomi makaavat. Muutos on pelottava ja se on johtanut jo nyt siihen, että omista poteroista huudellaan ilman kykyä käydä keskusteluja asiassa pysyen eri tavalla ajattelevien kanssa. Syviä jakolinjoja eri tavoin ajattelevien väliin näyttää muotoutuneen erityisesti Helsingin ja muun Suomen, maahanmuuttomyönteisten ja -vastaisten sekä liberaalisti ja konservatiivisesti ajattelevien väliin.

Presidentin pitäisi tällaisissa ristiriidoissa edistää tarvittavaa päälinjaa. Kun minultakin usein kysytään, mikä erottaa minut istuvan presidentin kannoista, niin vaalikonevastaukset kertovat eroista. Minulle ei ollut yllätys, että Niinistö ainoana ehdokkaana asettui Helsingin Sanomien vaalikoneessa tukemaan ajatusta ja näkemystä suurkaupunkien muita alueita tärkeämmästä roolista ja tuen tarpeesta. Tämä ajatus on minulle tuttu oikeiston ja viime kuukausina erityisesti Helsingin pormestarin puheista.

Keskustelun edistäminen ja sivistyksen laajentaminen on yksi keino parantaa yhteiskunnan ilmapiiriä ja pitää huoli siitä, että pysymme päätöksentekokykyisinä. Yhtä tärkeää ellei tärkeämpää on, että rakennamme tätä maata niin, että jokainen suomalainen tuntisi sen omakseen – oikeudenmukaiseksi, heikommista huolta pitäväksi mutta kuitenkin ihmisen ahkeruudesta ja yritteliäisyydestä palkitsevaksi.

Keskustavetoinen hallitus on tehnyt tällä vaalikaudella valtavan työn puolustaessaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja saadessaan aikaan talouden käänteen. Etenkin Juha Sipilä on hakenut väsymättä toteuttamiskelpoisia kompromisseja, joilla palveltaisiin sekä ihmisten itseauttamiskykyä että talouden vahvistumista. Oikeistolaisten tai vasemmistolaisten arvojen pohjalta emme olisi päässyt uudistuksissa tähän pisteeseen.

Nyt on keskityttävä siihen, että eriarvoisuus ja sen tunne vähenevät. Erityisesti alueellisen tasa-arvon eteen tarvitaan tekoja. Meidän täytyy huolehtia yrittämisen kannattamisesta ja siitä että Enontekiön lentokentälle pystyy jatkossakin lentämään, siitä että sielläkin olisi poliisin palvelut, siitä että VT 21 laitetaan kuntoon ja kaiken kaikkiaan siitä että elämisen ja yrittämisen mahdollisuudet ovat olemassa Lapissakin.

Presidenttiehdokkaanakin puhun eheydestä ja hyvinvointivaltiosta, koska yhteiskunnan sisäpoliittisen vakauden säilyttäminen on paras suoja myös ulkoisia uhkia vastaan. Eheys takaa parhaiten sen, että kansakunta kykenee ulkoisten paineidenkin oloissa päätöksentekokykyyn eikä meidän välillemme kyetä ulkoa lyömään kiiloja. Presidenttiäkin tarvitaan siinä, että koko Suomi ja kaikki suomalaiset pidetään mukana. Tarvitsemme presidentin, joka myös itse näin ajattelee.