Kehysjärjestelmää voidaan uudistaa

Eduskunta on aloittanut keskustelun ensi vuoden valtion talousarviosta. Jopa oppositiokin myöntää nyt, että talous on parantunut ja ovat ryhtyneet vaatimaan liikkumavaran käyttämistä moneen hyvään tarkoitukseen. Oppositio ihmettelee, miksi hallitus ei viimeisessä budjettiesityksessään käytä varoja epäkohtien korjaamiseen, kun ”siihen olisi nyt varaa”.
Parantunut tilanne on saatu aikaan raskailla leikkauksilla ja vaikeasti läpi viedyillä uudistuksilla. Niiden seurauksena joko suoraan tai välillisesti on ollut alijäämän pienentyminen ja mm. työllisyyden parantuminen jo yli sadalla tuhannella työpaikalla. Neljän miljardin euron säästöjä ei mikään hallitus kykene tekemään niin, etteikö osa niistä kohdistuisi kansalaisiin ja heidän tarvitsemiinsa palveluihin. Viime kauden toimet kohdistuivat etupäässä verojen korottamisiin ja kuntatalouden leikkaamiseen. Nyt piti tehdä nopeasti vaikuttavia säästöjä. Raskaiden päätösten jälkeen nyt näkyy valoa tunnelin päässä ja monien kansalaisten kohdalla tilanne on olennaisesti parantunut.
Opposition vaatimus siitä, että hallitus rikkoisi lupaamansa ja vaalikauden kehykseen kirjatun säästötason viime hetkellä, olisi uskottavuuden kannalta huono päätös. Varsinkin pienen valtion on pidettävä huolta talouspolitiikkansa uskottavuudesta ja vaalikaudeksi sovittu menokatto (kehysbudjetti) on jo ainakin neljä vaalikautta vuodesta 2003 asti pitänyt. Sitä ei ole rikottu. Uskon, että tällä pitkäjänteisyydellä on ollut positiivinen vaikutus Suomea kohtaan tunnettuun luottamukseen. Pitkästä taantumasta huolimatta luottoluokituksemme notkahti vain hieman. Se on taannut korkotason pysymisen alhaalla.
Jos Sipilän hallitus tekisi menneisyyden vaalibudjetin ja rikkoisi päättämänsä menokaton, koituisi siitä erityinen vaikeus seuraavalle hallitukselle. Sen vaalikaudeksi tekemiä talouslinjauksia ei uskottaisi, jos kerran edeltäjä on rikkonut lupaukset jo kertaalleen.
Itse olisin valmis kuitenkin muuttamaan kehysjärjestelmää. Se on hyvin kaavamainen ja kohdistaa kaiken huomion vain menoihin. Verotulojen tai esim. satunnaisten myyntitulojen vaikutusta se ei ota huomioon – niitäkään ei voi käyttää kehyssäännön mukaisiin menokohteisiin, jos katto on jo saavutettu. Suomi on näyttänyt, että poliittinen järjestelmämme toimii julkisessa taloudessa luottamusta herättävällä tavalla. Siksi menosääntöä voitaisiin muuttaa.
Eräs tapa muutokseen voisi olla se, että menojen katosta päätettäisiin edelleen kuten tähänkin asti, mutta rinnalle tehtäisiin sääntö, jolla aikanaan syntyvän julkisen talouden ylijäämän käyttöä ohjattaisiin. Pääosa ylijäämästä pitää mielestäni käyttää vanhan velan lyhentämiseen ja toiseksi eniten sitä pitää käyttää veroasteen maltilliseen alentamiseen eli rahojen palauttamiseen veronmaksajille. Osa ylijäämästä, jos sitä seuraavalla vaalikaudella syntyy, voitaisiin jo etukäteen korvamerkitä alimpien etuuksien parantamisen, koulutuksen ja tutkimuksen, kehitysavun, turvallisuuden, liikenteen jne kaltaisiin tärkeisiin tarpeisiin. Lisärahaa näille sektoreille kehyksessä sovitun lisäksi tulisi, jos ylijäämää saadaan syntymään. Se olisi houkutteleva bonus myös tehdä yrittäjyyttä ja työllisyyttä palvelevia politiikkaratkaisuja, jotka synnyttäisivät ylijäämää.
Jos kehyssääntöä joskus muutetaan, pitää se siis tehdä etukäteen ja viestiä järjestelmän muutos ymmärrettävästi velkojillemme. Se mitä ei pidä tehdä, on rikkoa päätetty kehyskuri vaalikauden viimeisessä budjetissa.
Lopuksi ajankohtainen kirjanmerkki. Se mitä en ymmärrä vasemmisto-opposition politiikassa on suhtautuminen järkeviin työmarkkinauudistuksiin. Kaikkialla maailmassa työmarkkinauudistuksilla on saatu vauhtia talouteen eivätkä ne vaadi budjettivaroja. Työllistämiskynnyksen alentaminen pienissä yrityksissä olisi tällainen järkevä uudistus, joka ei maksaisi valtiolle mitään, loisi työpaikkoja, vähentäisi työttömyysmenoja ja kasvattaisi verotuloja – joita sitten käytettäisiin yhteiseksi hyväksi. Tässä hallituksen pyrkimys on aidosti hyvä. Siinä kaikki voittaisivat.

Matti Vanhanen