Katseet kanaalin rannoille

Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros käydään sunnuntaina. Todennäköisimmältä näyttää, että toiselle kierrokselle etenevät äärioikeiston Marine Le Pen ja itse perustamansa sosiaaliliberaalisen liikkeen ehdokas Emmanuel Macron. Kaksikko on pidemmän aikaa muodostanut kahden kärjen suurimmassa osaa mielipidemittauksia.

Erot neljän suosituimman ehdokkaan kesken ovat kuitenkin pieniä. Ehdokkaiden ensimmäisen kierroksen keskinäinen järjestys on aidosti auki.

On mielenkiintoista nähdä, mihin asti onnistuneista televisiodebateista vauhtia kannatukseensa saaneen vasemmiston ehdokas Jean-Luc Mélenchon loppukiri riittää ja viekö se Macronilta merkittävästi ääniä. Keskustelua käydään niin EU:n hajottamisesta, maahanmuutosta kuin työajan lyhentämisestä 32 tuntiin viikossa tai sen pidentämisestä nykyisestä. Mélenchon hakee kannatusta vaatimalla jopa 100 prosentin marginaaliveroa suurituloisille. Vaalit heijastelevat ideologisen kentän laitoja. Erottuakseen joukosta ja saadakseen peukutuksia ehdokkaiden on kärjistettävä sanomansa ollakseen ideologisesti selkeitä.

Kokeneesta keskustaoikeiston Francois Fillonista povattiin alun perin Le Penin kovinta haastajaa. Fillon on kuitenkin paitsi kärsinyt julkisten varojen väärinkäyttöepäilystä, myös esittänyt vaalikampanjansa aluksi oikeistoa kosivia avauksia, jotka eivät varmasti olleet vasemmiston mieleen. On selvää, että Le Penin haastajan on pystyttävä saamaan myös vasemman laidan äänet toisella kierroksella.

Le Penin voitto ensimmäisellä kierroksella ei olisi yllätys, mutta toisella kierroksella kaikki kolme päähaastajaa päihittäisivät hänet gallupien mukaan selvästi. Macron kaikista suurimmalla marginaalilla.

Hollannin parlamenttivaalien tulos muodosti vahvan antiteesin Trumpille ja brexitille. On täysin mahdollista, että Ranskan vaalit tarjoavat jatkoa keskivoimien esiinmarssille. Mikäli Le Pen jää ensimmäisellä kierroksella toiselle sijalle tai jopa kahden kärjen ulkopuolelle, on oikeistopopulistien tappio sinetöity ensimmäisellä kierroksella.

Suomen näkökulmasta Le Penin vaatimukset EU:n hajottamisesta ovat hurjaa puhetta. Vaikka presidentin valtaoikeudet eivät kaikkien vaalilupausten lunastamista mahdollistaisikaan, on vaalituloksella suuri merkitys Ranskan ja EU:n henkiseen tilaan. Presidentinvaali indikoi taatusti myös Ranskassa kesäkuussa pidettävän kansalliskokouksen vaalin tulosta.

Ranskan politiikan tulevaisuus on kannaltamme tärkeä monessa mielessä. Brittien EU-eron jälkeen Suomen on pidettävä aiempaa enemmän yhteyttä Saksaan ja Ranskaan. Ranskan perinne turvallisuuskysymyksissä on ollut toimia voimakkaasti ja nopeasti tarvittaessa yksinkin. Historiallisista syistä johtuen Ranskalla on paljon siteitä varsinkin Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään.

Kun EU hakee muun muassa puolustuksen rakenteellisella yhteistyöllä toimintakykyä, on siinä osin kyse saman ”muukalaislegioona” -perinteen jatkamisesta, mikä Ranskalle on ollut tärkeää. Siellä halutaan, että kriiseihin voidaan puuttua päättäväisesti. Ranskan presidentillä on ollut tässä aina keskeinen rooli.

Iso-Britanniassa pääministeri May yllätti kaikki esittämällä parlamenttivaalien järjestämistä kesäkuussa vuoden 2020 sijasta. Hän halunnee sekä ampua oman puolueensa rivit suoriksi brexit-neuvotteluja varten että käyttää asetelmaa hyväkseen vahvistaakseen konservatiivien asemaa. Vaalit näyttävät, mitä tekee se osa kansasta, joka halusi pitää kiinni unionin jäsenyydestä – heitähän oli lähes 50 prosenttia. Puoluekentän hajanaisuudesta johtuen yleensä jokaisessa vaalipiirissä noin 40 prosentin äänimäärä riittää valitsemiseen. Enemmistövaalitavassa ei tarvita enemmistöä äänistä parlamenttipaikkojen enemmistön saavuttamiseen.

Konservatiivien on vakuutettava brexitin takana olevat UKIP-puolueen kannattajat äänestämään nyt hallituspuoluetta. Työväenpuolueen rivien ollessa hajallaan saattaa taas liberaalidemokraateille tarjoutua elämänsä tilaisuus integraation kannattajina nousta haastajaksi. Kesäkuussa tiedämme enemmän.

Muun EU:n ja Suomen kannalta olisi toivottavaa, että briteillä on selkeä ote tuleviin neuvotteluihin. Hehän haluavat eroon EU:sta, emmekä me muut halua sisäpoliittisesti motivoitunutta neuvottelutaktiikkaa brittien puolelta vaan pyrkimyksen nopeaan eroon. EU:lla on muitakin murheita kuin käyttää kahden vuoden huippukokoukset brittikysymysten ratkaisemiseen.

 

Matti Vanhanen