Huoltovarmuutta herättävä parantamaan

Matti Vanhanen Kajaanissa maakunnallisessa vaaliuhlassa 7.1.2017

Suomen turvallisuuden yksi olennainen osatekijä on huoltovarmuus ja omavaraisuus. Olen puhunut paljon omavaraisuuden lisäämisen tarpeesta. Jos kriisitilanteessa – olivatpa syyt kriisiin luonnon tai ihmisten aiheuttamia – meiltä loppuu ruoka kesken, energiansaanti ehtyy tai yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin päästään käsiksi tietoverkkojen kautta, joudumme täysin toisten armoille.

Suomi on ollut kohtalokkaissa tilanteissa, joissa meitä on kiristetty ruoansaannilla. Sellaiset tilanteet eivät saa enää toistua. Siksi omavaraisuuden kunnianhimoa on nostettava.

Kainuussa tykkylumen aiheuttamat sähköverkkojen viat ovat jatkuneet poikkeuksellisen pitkään ja laajana. Pitkiä katkoksia koettiin hetki sitten myös Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Sähköverkkojen häiriöt ovat heijastuneet myös matkapuhelinverkkoihin, kun akkukapasiteettia on tukiasemilla niukasti.

Häiriöt ovat paljastaneet sekä sähköjärjestelmämme haavoittuvuuden että säädöspuutteet johto- ja koordinointivastuun ottamisessa. Kun kyse on pitkäkestoisesta häiriötilanteesta, päätös johtovastuun ottamisesta ei käy yhtä selvästi kuin onnettomuustilanteessa. Maakuntamalli tulee tuomaan selvyyttä koordinointi- ja johtovastuuseen kriisitilanteissa.

Tilanteen normalisoinnin hitaus herättää kysymyksen, kuinka selviäisimme tahallisesta yhteiskuntaa kohtaan suunnatusta sähköverkkojen lamauttamisesta, jonka vaikutukset olisivat helposti valtavan paljon laajempia kuin lumen aiheuttamat paikalliset katkoset.

Vierailin sunnuntaina Kajaanissa Kainuun pelastuslaitoksen johtokeskuksessa. Vakuutuin, että sen jälkeen kun Pelastuslaitos otti tilanteen johtovastuun itselleen, on tilanne ollut varmassa hoidossa. Sähköttömien kotitalouksien määrä laskee.

Kehittämistarpeet Kainuun tilanteesta on kuitenkin jo nyt summattavissa alustavasti. Ne on vietävä kansalliselle tasolle.

On tarpeen arvioida, pitääkö sähköverkkolinjojen raivausta tehdä leveämmältä alueelta ja investoida nykyistäkin enemmän sähköverkkojen rakentamiseen teiden varsille. Myös matkapuhelinverkon tukiasemien muutaman tunnin akkukapasiteetti on pitkittyneissä sähkökatkoissa riittämätön. Riskit ovat jo suuria, jos hätäkeskukseen ei saakaan yhteyttä. Joudumme pohtimaan, tarvitaanko uusia säädöksiä akkukapasiteetin lisäämiseksi.

Varavoimalähteiden määrän ja saatavuuden varmistaminen kriittisiin kohteisiin on tärkeää. Koordiointivastuun tulisi olla selvä.

Kriisin johto- ja koordinointivastuun osalta uusi maakuntamalli tulee tuomaan selvyyttä. Viranomaisvastuiden yhteensovittaminen pitää olla kriisitilanteissa selvää ja ennalta harjoiteltua.

Olisiko meillä laajemmassa sähkökatkotilanteessa – jossa esimerkiksi kolmannes Suomen kodeista olisi pimeänä – riittävästi varavoimakykyä? Vai olisiko syytä alkaa panostamaan järjestelmän hajauttamiseen ja siirrettäviin sähköntuotannon yksiköihin?

Lisäksi kannattaisi sähkönsiirtohintojen alueellisten erojen pienentämiseksi selvittää, olisiko järkevää perustaa sähköverkkoyhtiöille yhteinen kriisirahasto, joka velvoittaisi yhteiseen rahareserviin, josta kriisitilanteen tullen katettaisiin poikkeuksellisia kuluja. Kainuun sähkökriisin kulut uhkaavat kaatua nyt yksittäisten kainuulaisten maksettavaksi.

Olemme oppineet luottamaan ja laskemaan sen varaan, että tekniikka toimii. Nykyelämä on hyvin riippuvaista sähköstä. Kun sähköä ei tule ja tekniikka ei toimikaan, yllättää tilanne haastavuudellaan.

Sääilmiöistä johtuvat poikkeusolot eivät ilmastonmuutoksen myötä tule ainakaan epätodennäköisemmiksi. Turbulentissa maailmantilanteessa kyberkykyjen lisääntyessä myös ihmisten aiheuttamiin häiriöihin kriittisessä infrassa on syytä suhtautua vakavuudella varautuen. Perusteluja paremmalle huoltovarmuudelle riittää. On aika toimia.

Matti Vanhanen