En ole ehdottanut palkkojen alentamista

En ole ehdottanut palkkojen laskemista. Tällainen keskustelu on syntynyt seminaaripuheenvuorostani Rauman kauppakamarissa. Aiheenani oli, miten länsirannikon kehitystä voitaisiin vauhdittaa työpaikkojen lisäämiseksi. Pohdin puheenvuorossani aluepolitiikan nykyisiä keinoja. Totesin, että liikenneinfran rakentaminen on käytössä, mutta sen voimavarat ovat rajalliset ja että koulutuspanoksiakaan ei juuri käytetä alueellisen kehityksen painottamiseksi.

Sen jälkeen totesin, että jäljellä ovat työmarkkinakeinot, ja puolsin mm.  paikallisen sopimisen lisäämistä yritystasolla. Esitin kysymyksen muodossa, toimisivatko työmarkkinat paikallisessa sopimisessa siten, että ne ajan oloon ottaisivat huomioon myös alueelliset erot elinkustannuksissa, jolloin työvaltainen tuotanto sijoittuisi alueille, joissa kustannukset ovat alemmat. Vertasin esimerkinomaisesti asuntojen hintojen suuria eroja pääkaupunkiseudun ja Rauman välillä. Suomessa paikallista sopimista on lähinnä pohdittu ratkaisuksi yrityskohtaisten vaikeuksien ratkaisemiseksi. Pohtimatta on jäänyt sen mahdollinen suhde alueellisiin elinkustannuseroihin ja miten se heijastuisi työvaltaisen tuotannon sijoittumiseen ja aluekehitykseen.

Puheenvuorostani uutisoinut Länsi-Suomi on aivan oikein pitänyt pohdintani kysymyksen muodossa, mutta osa keskustelusta on ryöpsähtänyt muotoon, missä olisin ehdottanut palkkojen laskemista esimerkiksi Raumalla. Tätä en tehnyt.

En tiedä, miten paikallinen sopiminen lopulta toimisi. En usko, että yrityksissä, jotka nytkin esimerkiksi Raumalla pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa, ryhdyttäisiin suinkaan keskustelemaan palkkojen alentamisesta. Pääkaupunkiseudulla asumisen kalleus painaisi todennäköisesti palkkoja pikemminkin ylös.

Esitin samassa pohtivassa puheenvuorossani monta muutakin hankalaa kysymystä alkaen siitä, toimiiko valitsemamme rahastoiva eläkerahastosysteemi parhaalla tavalla, kun siihen kollektiivisesti säästetyt miljardit eivät juurikaan palaa työvaltaisen pk-sektorin investointien vaatimaksi omaksi pääomaksi, vaan suuntautuvat maailmalle.

Seminaareissa pitää olla mahdollisuus esittää hankalia kysymyksenasetteluja ilman, että sellaiset, jotka eivät ole suoraan paikalla kuuntelemassa, vääntävät pohdinnat ehdotuksiksi, joita niiden esittäjä ei ole tehnyt.

Matti Vanhanen