Budjetti finalisoi onnistuneen talouden korjauksen

USA:n ja Kiinan välinen tullikisa ei osoita lientymisen merkkejä. Taloudessa päätöksiä tekevät eniten ne, jotka sijoittavat omia tai heidän vastuulleen annettuja toisten rahoja. Tällaisessa päätöksenteossa varovaisuus korostuu silloin, kun pelisäännöistä ei ole varmuutta. Onkin valitettavan mahdollista, että poikkeuksellisen pitkä maailmantalouden nousukausi kääntyy laskusuhdanteeksi. Se ei tarkoita välttämättä taantumaa vaan kasvun hidastumista. Tällöin investointeja lykätään ja Suomen kaltaisessa investointitavaroita ja – palveluja myyvässä maassa vaikutus on keskimääräistä kielteisempi.

Suomi pääsi eurooppalaiseen ja maailmantalouden kasvuun kiinni vasta kolmisen vuotta sitten. Paras lääkkeemme oli pääministeri Sipilän monta kertaa kanveesista nostama kiky-sopimus. Se oli sisäinen devalvaatio, jolla hillittiin kustannusten nousua verrattuna tärkeimpiin kilpailijoihin ja kevennettiin työnantajien maksurasitetta ja siirrettiin tätä taakkaa myös julkisen sektorin työntekijöille. Vanhassa devalvaatiossakin idea oli tinkiä kotimaisesta kulutuksesta viennin hyväksi. Tulos näkyy nyt paranevana työllisyytenä ja verotulojen kasvuna. Tämän rinnalla toteutetut 4 miljardin leikkaukset koskettivat myös laajalti kaikkea julkista toimintaa.

90-luvun laman ja 2008-09 laman vaikutus bruttokansantuotteeseen oli saman suuruinen, molemmilla kerroilla bkt romahti noin 8 prosentilla. 90-luvulla valtiontalouden tasapainoon saaminen kesti 9 vuotta. Nyt menee hieman tätäkin kauemmin. 90-luvulla devalvaatio ja Nokian vetämä kasvu auttoivat. Nyt kasvu on haalittava laajemmalta pohjalta. Hallitus ja Suomen talous ovat tässä onnistuneet.

Vuoden 2019 budjetin valmistelussa tärkeintä on, että vuoden 2015 hallitusohjelman keskeinen talouslinja viedään päätökseen. Tuolloin päätettiin leikkauksista ja uskottavuutta tuovasta koko vaalikauden kehyksestä. Sen jälkeen kyse on ollut noiden päätösten toteuttamisesta. Sipilä on hallituksen johtokolmikosta ainoa jäljellä oleva ja takuumies linjan viemiseksi päätökseen.

Ennusteiden mukaan kasvu jatkuu ensi vuonna eikä tarvetta todellakaan elvytykseen ole – ei menoilla eikä veroilla. Pääjuonen on minusta oltava valtion budjetin alijäämän painaminen niin alas kuin mahdollista. En tunne tarkkaan, mitä sellaisia kikyn maksumuutoksia ensi vuodelle on, joita veronmaksajien pitäisi itselleen kompensoida verrattuna tarpeeseen lopettaa yhteinen velkaantumisemme. Näihin kysymyksiin löytynee pragmaattinen ratkaisu. Kaikkineen veroissa on puhuttu mittakaavasta, joka on enimmillään 60 euroa asukasta kohti vuodessa. Mutta henkilöä kohti vaikutus helposti kasvaa riippuen mitä veroa kevennetään ja mitä vastaavasti kiristetään. Palkansaajan tuloveron keventämisen kustantaminen eläkeläisen lämmityskuluja tai bensalaskua nostamalla ei kuulune hallituksen keinovalikoimaan.

Budjettiriihen alla on taas puhuttu vaalibudjetista. Tämä on vanhentunutta väittelyä. Tämä vuosisata on eletty aikaa, jolloin vaalikauden kehyksistä on pidetty kiinni. Suurempi riski vaalibudjettiin on vaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa. Vuoden 2019 lopun lisäbudjetteja ei enää sido vanhan hallituksen kehys.

Vaikka kehystä noudatetaan, tekee hallitus budjettiesityksiä myös akuuttien ongelmien hoitamiseksi. Tyypillinen on säästä johtuva maatalouden ahdinko, johon on haettava rahoitusta sekä loppuvuoden lisäbudjetilla että ensi vuoden budjetissa. Näin tehdään nyt monissa maissa ja myös EU-tasolla on löydettävä yhteisiä keinoja. Vastaavia muitakin tarpeita varmasti on.

Miltei kiinnostavinta budjettiriihessä tulee olemaan talouden tuorein ennuste ja kuinka paljon paremmaksi valtion tulojen ja menojen tasapainon Sipilän hallitus saa verrattuna hallitusohjelmaan. Hallitus on voittanut kautensa talouskehityksessä kaikki ennustajat ministeri Lintilää lukuun ottamatta. Ansiosta osa kuuluu hallitukselle, osa jatkuneelle maailmantalouden kasvulle, osa yrityksille, osa työmarkkinajärjestöille ja suuri osa meille tavallisille ihmisille, jotka olemme tämän hallituksen aikana oppineet taas luottamaan talouden näkymiin ja pidämme pyöriä pyörimässä. Kaikessa tässä hallituksen rooli on valmentajan ja ohjaajan rooli. Uskon, että taloushistoria nostaa Sipilän hallituksen toiminnan arvokkaaksi: se leikkasi menoja, se pakotti järjestöt sisäiseen devalvaation ja se pani uudistuksiin vauhtia.

Matti Vanhanen