59 ohjusta

Kemiallisten aseiden käyttö on kielletty kansainvälisillä sopimuksilla. Ensisijainen vastuu sopimuksen rikkojien rankaisemisesta kuuluisi YK:n turvallisuusneuvostolle. Alkuviikolla näimme, ettei turvallisuusneuvosto kyennyt tekemään mitään. Sen jälkeen on avoinna se, katsotaanko sopimusrikkomusta sormien läpi ja annetaan lupalappu seuraavalle käyttökerralle vai ottaako joku yksittäinen maa omalla luvallaan oikeuden rankaista tekijää.

USA sanoo tietävänsä, että Syyrian armeija käytti kemiallista asetta ja ampui siksi 59 risteilyohjusta Syyriaan sotilaslentokentälle. Se teki sen nopeasti osoittaakseen, että kemiallisten aseiden käyttöä ei sallita.

Venäjän kommentti tätä kirjoitettaessa on ollut STT:n tiedon mukaan, että isku oli USA:n aggressio suvereenia valtiota vastaan. Venäjä tukee Syyrian hallitusta sotilaallisesti. Vakava kysymys on se, miksi se ei kyennyt estämään kemiallisten aseiden käyttöä Syyriassa. Syyriallahan ei enää edes pitänyt olla kyseisiä aseita. Kun suurvallat toimivat Syyriassa, pitäisi niiden ensisijaisena roolina olla mm. kemiallisten aseiden vastaisen sopimuksen noudattamisen valvonta.

On selvää, että ilmaisku nostaa riskiä siihen, että Yhdysvaltojen ja Venäjän asevoimat saattavat vahingossakin törmätä Syyriassa toisiinsa.

Syvemmälle mentäessä tässä tapahtumasarjassa on kyse siitä, mitä tapahtuu kun sopimusten kunnioittamista romutetaan ja kun kansainväliset järjestöt heikkenevät.

Viime vuodet on eletty aikaa, jolloin kansainvälisiä järjestöjä heikennetään (esim. YK:n turvaneuvoston lamautuminen, USA:n leikkaukset YK:n budjettiin, brittien ero EU:sta) ja yhteisten sopimusten noudattamista rikotaan (esim. Venäjän Krim-valtaus / ETYJ, USA:n irtautuminen Pariisin ilmastosopimuksesta, ihmisoikeussopimusrikkomukset). Jokainen sopimusrikkomus on lupalappu muille tehdä samoin toisten sopimusten kanssa. Monikansallisten järjestöjen heikkeneminen vie meitä kohti suurvaltojen vallankäyttöä. Tällaisen tien päässä ovat konfliktit.

Sekä Venäjän että USA:n pitäisi omalta osaltaan muuttaa käsitystään suuren valtion kansainvälisestä vastuusta ja niiden pitäisi vahvistaa sopimusten noudattamista ja niiden pitäisi lisätä kansainvälisten järjestöjen toimintakykyä ja niihin sitoutumista. Näin ei ole tapahtumassa emmekä me edes siihen juuri voi vaikuttaa kuin kärsivällisesti puhumalla ja ylläpitämällä kontakteja. Se mitä voimme tehdä, on pyrkiä lähimmässä järjestössämme eli Euroopan unionissa toimimaan sen puolesta, että tämä onnistuisi tiivistämään rivejään ja toimimaan mahdollisimman vastuullisesti ja johdonmukaisesti.

Kaiken tämän keskellä kemiallisten aseiden käyttäjästä tieto perustuu lähinnä päätelmiin. Syyrialla oli näitä aseita, se sitoutui hävittämään ne, mutta on epätodennäköistä, että joku muu olisi tuonut näitä aseita alueelle tai että kapinallisilla olisi ollut näitä aseita. Lisäksi Syyrian hallitus on kieltäytynyt siitä, että kansainväliset tutkijat pääsisivät tutkimaan asiaa. Lisäksi meillä on presidentti Trumpin ilmoitus, että USA tietää Syyrian hallituksen olevan syyllinen aseiden käyttöön.